Hide and Seek

Dr. David Hawkinsin pitkäaikaisten tutkimusten tulokset osoittavat tietoisuuden kentässä olevan voimakkaita puoleensa vetäviä energiakenttiä, ihmistietoisuuden tasoja. Nämä dominoivat ihmisen olemassaoloa ja käyttäytymistä määrittäen käyttäytymismallien motiiveja ja arvoja kautta eri aikojen ja kulttuurien.
Tasojen logaritminen skaala ulottuu 0:stä 1000:een. Kaikki tasot, jotka ovat alle 200, ovat negatiivisia ja elämää tuhoavia, (liittyvät negatiivisiin tunteisiin kuten häpeä, syyllisyys, kadehtiminen, pelko, viha, tuomitseminen) kun taas sen ylittävät tasot ovat rakentavia ja voimaa-antavia ja liittyvät positiivisiin tunteisiin.
Tässä tietoisuuden skaalassa on kaksi kriiittistä kohtaa, jotka sallivat suuremman hyppäyksen kehityksessä.
Ensimmäinen on 200, missä nousee halu lopettaa toisten syyttely ja hyväksyä vastuu omista teoista, tunteista ja uskomuksista.
Niin kauan, kun syy ja vastuu on kohdistettu itsensä ulkopuolelle, ihminen pysyy uhrina olemisen ja syyttelyn voimattomassa tilassa.
Ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden taso ylitti vasta viime vuosikymmenellä tason 200, minkä on voinut huomata myös mm. voimakkaasti lisääntymeestä myötätunnon kasvusta sekä kiinnostuksesta henkiseen kehitykseen.
Toinen taso on 500, jonka voi tavoittaa hyväksymällä Rakkaus ja anteeksianto elämän periaatteiksi, käyttämällä ehdotonta ystävällisyyyttä kaikkiin henkilöihin, asioihin ja tapahtumiin poikkeuksetta, ja myös itseensä.
Kun tämä sitoumus tehdään, ihminen alkaa kokea erilaista ystävällisempää maailmaa.
Tätä tasoa kuvaa Pyyteettömän Rakkauden kehittyminen, Rakkauden joka on ehdotonta, muuttumatonta ja pysyvää. Tämä tietoisuuden taso liittyy todellisen onnellisuuden saavuttamiseen, eikä ole sidoksissa ulkonaisiin olosuhteisiin, ei henkilöihin eikä materiaan. Kokonaan täällä.

Tuli kauheat ärsytykset yhtäkkiä joitakin ihmisiä kohtaan. Oli taas osuvaa löytää tuo hassu teksti. Helpotti heti :)

Sain muutenkin hymyn huulille. Aiemmin lähetin sähköpostilla energiayhtiöön sähkösopimukseni irtisanomisilmoituksen ja toivottelin viestin lopussa Aurinkoista päivää. Sain viestiin sähköyhtiöstä kuittauksen jonka lopussa luki: "Auringonpaistetta sinullekin." :)

Auringonpaistetta kaikille meille!

Henkimaailmaa.

Kakkis, uljas Canadan Sfinx neitokaiseni, oikealta nimeltään Marilyn Monroe on äärimmäisen herkkä tunteille. Muutaman viime viikon aikana olen onnistunut vapauttamaan negatiivisia tunteitani taivaan tuuliin ja oppinut keskittymään positiivisuuteen ja siihen, että kaikella, mitä tapahtuu, on jokin suurempi merkitys. Näiden muutaman viikon aikana tuo itsepäinen höpönassuni on myös muuttunut valtavasti. Tuntuu, ettei hän saa mistään hellyydestä tarpeekseen ja kun vietämme läheistä hetkeä, on hän täysin sekaisin ja onnesta ymmyrkäisenä! Aiemmin tätä tapahtui ehkä kerran viikossa, mutta nyt useamman kerran päivässä! Olen myös Kakkiksen elon aikana huomannut sen, kuinka herkästi hän aistii kaikki kotona vallitsevat riidat ja reagoi niihin välittömästi. Aiemmassa parisuhteessani en voinut hyvin, ja samaa voi sanoa Kakkiksesta, silloin hänkin lähinnä vain nukkui ja oli kärttyisä kuin vanha akka, tosin kyllähän hänelläkin oli hyviä päiviänsä, mutta tällä hetkellä kissa on aivan eri nainen!

Hyvin hyvin mielenkiintoista.
Fanny on tavallaan avoimempi, välittömämpi, tasapainoisempi, ei niin herkkä kuin Kakkis. Aina lämmin ja sielulta täyttä softista. Rakastaa minua täysin pyyteettömästi. Fannynkin tuntosensorit ovat kyllä täysin kohdallaan, jokin omituinen kyky näillä neideillä on aistia minun tuntemukseni, kipuni ja murheeni sekä iloni, koska aina ne ovat niitä jakamassa. Pääsiäisenä kun heitin ulkona lennokkaan voltin satuttaen itseäni, olivat kehruukoneeni samalla ovenaukaisulla nuuskimassa kipeitä paikkojani ja puskemassa niitä kuin lohduttaakseen. Osaisipa itse olla yhtä välitön, välittävä ja lämmin!! Kokoajan!!

**

Tein tässä illalla Chakra -testiä. Oli mielenkiintoisia kysymyksiä testissä. Saivat huomaamaan monia sellaisia asioita, missä olen huomannut muutosta pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi se, että olen aina ollut erittäin ystävällinen ja viimeiseen asti välttänyt loukkaavia sanoja ja toisen loukkaamista ylipäätään. Viimeakoina olen huomannut, että suustani on lentänyt sammakoita, joita olen katunut välittömästi. Opettavaista ajatella, että tällaiset voisivat johtua vain energiapisteideni epätasapainosta.

Root: under-active (-31%)
Sacral: open (25%)
Navel: open (38%)
Heart: under-active (6%)
Throat: open (38%)
Third Eye:open (19%)
Crown: under-active (-6%)

Uskomatonta, miten totta nuo asiat ovatkaan Chakran selityksien mukaisesti.

Kickstart for meditation.

Onnellista vappua!

Enkelin viesti minulle juuri nyt:

ALOITTAMINEN

Elämä on sarja jaksoja.
Tämä viesti saattaa tarkoittaa uutta ihmissuhdetta, tuoretta ideaa, uutta ominaisuutta,
tai aivan täyttä muutosta.
Älä ole peloissasi jättäessäsi totutun. Uusi ei voi saapua, ennenkuin vanha ja kulunut on poistunut.
Enkeliohjauksesi on hyväksyä uusi.
Pyydä enkeleitäsi ohjaamaan
uutta alkua elämässäsi turvallisesti.

:)
Sopii moneen.

Aikaisin nukkumaan, aikaisin heräämään.

Eilisiltana peittelin itseni peiton alle jo ennen kymmentä ja uni tulikin varsin pian! Sisäinen herätyskello päätti klo 5:00, että tarpeeksi unta on jo saatu, puolen tunnin haaveilun jälkeen nousin ylös, sytytin vaniljakynttilät ja aloin heräileen. Tänä aamuna oli myös ensimmäisen virallisen viherpirtelön vuoro :) Pirtelön jälkeen tuli ihan armoton vilutus-niiskutus-aivastelukohtaus.

Toivottavasti en vilustunut eilen :/

Sade ropisee ikkunalautoihin, mutta mikään ei estä haaveilemasta uudesta omasta kodista ja pihasta, jotka saamme haltuumme n. kahden viikon päästä!! Nuuh nuuh, saattaa olla melko luksusta nautiskella aamupirtelöä omalla terassilla kesällä!!

Eka pirtelö :)

Hehuu, pikkuinen nälkä alkoi iskemään illan korvilla. Teki mieli sit jotain freessiä...

Päätin sitten tehdä pirtelön jostain mitä nyt sattuu löytymään. Aiemmin päivällä kävin ostamassa sikana hedelmiä, en oo ostanu noin paljon hedelmiä aikoihin ja vähänkö kulho näyttää kivalta!


Hehee Kakkis änkäs kuvaan :)

No pirtelöön tuli:

Banaani
Kiiwi
Kurkun pätkä
Goji-marjoja
Hampunsiemeniä
Vettä
Snadi loraus Go Green vaniljakastiketta.



Sauvasekoittimella pirtelön koostumuksesta tuli aika.. no roskainen ja sinänsä ei kauheen esteettisesti houkutteleva mutta maku on ihan jees, banaani ja kiiwi sopii musta hyvin yhteen. Tehosekoittimella tulis varmaan smoothimpi.
Nyt on sitten hieno lukea jostain, että kiiwi ja kaikki mitä pirtelöön sotkin ärsyttää vaan mun vataa ja pittaa.. saapa nähdä :) Maku on tosiaan ihan mukava, tosin kiiwi taitaa hieman kutittaa suupieliä :/

Saapi nähä auttaaks nälkään :)


Ainiin, vaihdoin blogin nimeä :)

Perfect as you are. Sosiaalinen media?

Mun mielessä pyörii sellainen asia, joka tulee oleen hankala pukea sanoiksi. Sitä ennen ajattelin mainita hieman yllättävistä hyvistä energioista, mistä tuntuu olevan nyt kovasti puhetta monissa eri blogeissa :)

M asuu eräässä kerrostalossa tässä aika lähellä, jota aiemmin nimitin lähinnä alkoholistien yms narkkien majataloksi. Pelottava paikka, sattuihan siellä tässä taannoin yksi murhakin. Hmm siitä voisin muuten mainita, että kun jossain aiemmassa blogimerkinnässä tuumailin, että mun intuitio taitaa olla aika vahva. Siitä on nyt varmaan reilu kuukausi, kun mulla oli äitin auto lainassa ja kruisailtiin M:n kanssa ympäri kyliä. Käytiin mm tsekkailemassa tulevan kämppämme huudeja ja sen jälkeen ajelin ihan mihin sattuu, omituisia reittejä tyyliin "käydäänkö tuolla Euromarketissa?" "Ajetaanko täältä, ihan huvikseen?" "Haetaanko leffa?". Myöhemmin illalla tsiikailtiin M:n luona, tuossa pelottavassa kerrostalossa leffaa kun yhtäkkiä käytävästä kuuluu järjetön jyske n. 10:n iskun ajan... Pari päivää myöhemmin selvisi, että ylemmän kerroksen asunnosta oli löydetty vainaja. Luultavasti jyske aiheutui siitä, että poliisit menivät silloin asuntoon. Tuumasinpa vaan, että mitäs johdatusta se oli, että tuli ajeltua pitkin kaupunkia täysin sattumanvaraisesti?!? jos oltais menty vaikka tuntia ennen M:n luo, oltais ihan hyvin voitu kuulla itse surmatyö ja joutua ties mihin välikäteen!!

No, olen tässä muutamana päivänä käynyt M:n luona. Melkein jokakerralla hississä on tullut joku naapuruston tyyppi yhtäaikaa, ja ihan yhtä monesti niistä on huokunut ihan mieletön määrä hyvää fiilistä! Kaikki ovat alkaneet jutella hyväntuulisesti ja miehet jopa availleet ovia! Tekeekö sen tämä kevät? Vai saako tollainen draama asuintalon asukkaat jotenkin yhteen... tiiä häntä.

Sitten itse varsinaiseen aiheeseen.

Monissa blogeissa on nyt puhuttu Egosta. Siitä "äänestä", joka meidän toimintaa pääasiassa ohjailee, ellemme osaa irrottautua egon vallasta. Heidin heittämän haasteen "eroa facebookista" jälkeen ryhdyin miettimään asioita, kuten niitä statuspäivityksiä ja näitä blogeja.

Olen itse ollut erittäin monessa sosiaalisessa mediassa; livejournal, myspace, irc-galleria, facebook, blogger... olikohan vielä jotain. Livejournaliin kirjoitin päiväkirjaa monen monituisen vuotta, ja on se edelleen tallessa. Päivityksiä sinne ei enää tule tehtyä. Livejournalin päivittäminen loppui muutama vuosi sitten ryhtyessäni jo päättyneeseen parisuhteeseen kun totesin, ettei elämässäni ole enää mitään jakamisen arvoista. No mainittakoon, että tuo parisuhde ei tehnyt minulle hyvää ja rakentui jälkikäteen katseltuna varsin epäaitojen asioiden pohjalle. Enemmän tahdon pohjalle. Myspacessa mulla oli oma sivusto, jonka poistin ehkä vuosi sitten, yhtäaikaa irc-gallerian profiilin kanssa. Oon kova feisbuukkaaja ja olen päivittänyt ahkerasti statuksiani, useita kertoja päivässä jopa. Nyt kun olen aloittanut tämän blogin, on statuspäivitykset vähentyneet huomattavasti. Tavallaan aina jokin uusi sosiaalinen media on korvannut aiemman... Vähän aikaa sitten kokeilin facebookissa sellaista, että laitoin statukseni näkyväksi vain muutamalle läheisimmälle feissitutulleni, joista kaikki ovat aktiivisesti läsnä elävässä elämässäkin. Muttei statuksien päivittäminen tuntunutkaan enää niin kivalta, kun tiesi, että ne näkee vaan sellaiset, jotka muutenkin tietävät minusta kaiken. Huhhuh... alkaa tuntua vähän kierolta.

Mietiskelin päivällä bussimatkoilla, että mikä ihme siinä on, että tahtoo jakaa asioitaan ihmisille? Facebookiin laitetaan kuvia, fiiliksiä yms sälää ja täällä blogissa kerrotaan omasta elämästä muille kokonaisin lausein. Jos tätä nyt miettii Egon kannalta, eikö tämä ole varsinaista egon pönkittämistä?! Aloitin itse blogin, jotta se toimisi itselleni kannustimena tämän uuden ja puhtaamman elämän aloittamisessa ja toteuttamisessa, nyt koen valtavaa tarvetta kirjoittaa tänne kaikesta mahdollisesta asiaan edes vähän liittyvästä systeemistä. Ja mikä ihmeen vietti se ajaa tirkistelemään muiden blogeja? Ihmisten, joita en ole koskaan tavannut enkä tunne?!

Itse koen sen niin, että muiden ihmisten tarinoita seuraamalla voin työstää omaa ajatustani asioista. Löytää erilaisia tapoja toteuttaa asioita ja valita niistä itselleni sopivimmat tai olla valitsematta. Toisaalta voin löytää vertaistukea ja samoin ajattelevia ihmisiä, jotka antavat buustia sille ajatukselle, etten ole yksin enkä epänormaali. Toisaalta ajattelin blogiani aloittaessa, että jos joku samanlaisia "sairauksia" kärsivä löytää tämän, voi hän saada yllättävää tsemppiä ja vertaistukea. Kun itse kuulin omat uutiseni, olin viikon täysin masentunut ja selasin vaan nettiä ja yritin etsiä apua, kokemuksia, tukea, neuvoja, mitä vaan... mutten löytänyt kuin yhden keskustelupalstan, jossa muutamilla viesteillä pohdittiin vastaavanlaisia vaivoja. Koen siis halua auttaa, näyttää mallia ja vaikuttaa?! hmm mielenkiintoista... Tämä ajatus tästä Egosta blogeissa yms sosiaalisissa medioissa on jokseenkin keskeneräistä, mutta piti päästä purkamaan mieltä. Nämä kaikki mielen puhdistamiseen liittyvät asiat ovat olleet voimakkaasti ajatuksissa läsnä viime päivinä, joten kaikenlaisia uusia mietteitä on herännyt.

Herättelin muuten jonkinsortin meditointiaistejani tässä eilen ja tänään. Pitää paneutua asiaan enemmän, kunhan pääsee eteenpäin Heidin Uusi Päivä -kirjassa :)

Lopuksi tahdon sanoa kaikille, lainaten taas Phantom Wagonin sanomaa: You are perfect as you are and nothing can ever take it from you!

Kauniita unia ja mukavaa perjantaita!

Time to change the course we`re on.

Jännää, miten mietiskellessä tulee yhtäkkiä ihan kummia asioita mieleen.

Olen ehkä jossain sivulauseessa mainunnut musiikkiharrastuksestani. Soitan kahdessa bändissä; toisessa bassoa ja toisessa kitaraa.

Phantom Wagon
The Handshake

Phantom Wagonin kanssa lähestytään kuuden vuoden ikää, Handshakessa olen vaikuttanut vajaan puoli vuotta.

Alkoi yhtäkkiä pyörimään päässä muutaman PW:n biisit ja tajusin niillä olevan lyriikallista sisältöä matkalleni.

Idiocy

I've been quiet for too long
I've been quiet 'cause I don't
think that I could right the wrongs
but I guess I'll have to try
'cause this world is going down
and I just don't want to drown

time to change the course we're on
everything's been going wrong
time to change the course we're on
goodness gone to oblivion

idiocy in control
and the people play along
accept the famine and the war
and I really wish they would
open their eyes 'cause otherwise
idiocy rules forever more

time to change the course we're on
everything's been going wrong
time to change the course we're on
goodness gone to oblivion

Lyrics by Heikki Palomaa

Labeled World

so many people trying to buy your love
they've got their fashion and their stupid labeled world
in the end we're gonna turn to dust
it doesn't help to wear the Guccis

truth and honesty are not the trend
if you want something you will have to pretend
stick your tounge out and start sucking up to those
who are more important

i don't buy it
the stupid fighting
for the crown of vanity

so many people trying to buy your love
they've got their fashion and their stupid labeled world
in the end we're gonna turn to dust
it doesn't help to wear the Guccis

truth and honesty are not the trend
if you want something you will have to pretend
stick your tounge out and start sucking up to those
who are more important

must be empty
to be pretending
throughout your whole life

i hope you won't
start to sing along
to that song
it'll have you

Lyrics by Heikki Palomaa

Idle Hands

It's in the nature of men
to compete
the real laws are the same as
those of the chimpansees

turn on the TV
and you will see
intelligence is used to
create misery

you should choose to try to rise
above the needs of the brutal animals

those selfish users
their idle hands
they circle there around you
they're gonna get you too

evil thoughts you can't control
what to do with the hatred in your soul
cross the line and you will pay
nothing good ever came in a violent way
how to treat the ones who seek
to abuse those who turn the other cheek
violence won't ever end
and it won't ever solve anything

Lyrics by Heikki Palomaa

The Only Life

we are numbers
piled up papers somewhere in their files
nobody cares
no one there to answer to your prayers
when you're afraid
it may seem that everything is crazy
when you're afraid
you'll (just) have to find a way to face it

spin the wheel
it just seems we never even had a
chance to win
the wheel of life's been weighted all along

times are changing
i can't keep up with what they're feeding
but i'm still breathing
i know there's someone there who needs me
needs my dreaming
the quest to find the different meanings
to all these things
there is no one truth

have belief
and you will find the strength to find your own way
i believe
that everything there is is meant to be

i hope this moment passes slowly
i wanna make this feeling last
and i remember what you told me
this is the only life we have

Lyrics by Heikki Palomaa

Uusi levymme "Out Of The System" on saatavilla ainakin Levykauppa Äx:ssä ja minun kauttani :)

Diipadaapaa tiskauksen siirtämiseksi

Aamu alkoi ok-uutisilla kun äiti piippaili tekstiviestissä, että isi on tullut Ouluun aamulla viiden aikaan ja Satu & Ko ei pääse Pariisiin, mutta on menossa ihan tyytyväisinä Tallinnaan! Ihan vähän harmitti, ettei tullut noustua ylös silloin kun ensi kerran silmät aukes, puoli kuuden aikaan. Jos ei nouse silloin kun luonnollinen kello herättää, mulla yleensä menee herääminen aika pitkäksi :) Noh, ei se mitään, tänään on luennot vasta klo 14 ja olen jo ehtinyt imuroida ja pistää pyykkikoneen myrskyään.

Eilen kävin kampaajalla leikkauttaan hiukset. Oli todella tarpeen! Värjäystäkin vaatisi, mutta kutiavan niskanpohjan vuoksi en ole nyt tohtinut päähäni mitään ylimääräisiä kemikaaleja tunkea. Ihanan kampaajani kanssa tulikin puheeksi kasvivärit, mitä taannoin koetin kotona laittaa. Maria vinkkasi, että he laittavat niitä tuossa kampaamossa myös ja lisäksihän voi laittaa vaalentamalla vaaleita raitoja! Mietin tuossa aamupalalla (tai brunssi kait se oli :), että Marialla on kyllä avoin mieli ja mahdoton kyky aistia ympäristöä. En jotenki käsitä, kuinka se voi hoksata aina mun toiveet tukan suhteen niin hyvin! Yleensä en ehdi sanoa juuri mitään, kun se on jo ehdottanut sen suuntaista kuin olin ajatellutkin. Marian luona käydessä tulee aina hyvälle tuulelle ja on ihanaa kun saa vilpittömästi kiittää hyvin tehdystä työstä!!

Huoh.Yritin etsiä Yarrahia Oulun kaupoista. Tuloksetta. Tylsää, ei viitsisi tilatakaan sitä mistään verkkokaupasta, koska on melko turhaa tilata vaan pari purkkia, koska enempää on turha ottaa ennen kuin tietää, että se tuolle nahkiaiselle maistuisi.

Hehee, eilen meidän piti taas tyhjentää kirppispöytä! Sanoin mennessä M:lle, että voisin kiertää kirppiksen läpi kun tarvisin uuden hameen. M sanoi, että justhan me eilen käytiin. Vastasin että niinniin mutta siltiki... Naisen vaisto oli taas oikeassa, sillä oikea ja ihana hame löytyikin viiden euron hintaan. Hame on lempparimerkkiäni ja vaikuttaa käyttämättömältä. Värikin kolahti prikulleen, tummanvioletti :)

Viikonloppu on ihan käsillä, mukavaa torstata ja auringonpaistetta :)

Toinen askel.

Sain tänään Heidiltä lisäohjeita matkani alulle ja se oli kivaa, koska aika eksyksissä tässä välillä on kaiken informaation keskellä. Tahtoisi niin olla jo perillä! Kärsimätön minä... Täytyy muistaa että matka on tärkeämpi entä päämäärä :)

Kävin tänään kaupungin toisessa terveyskaupassa, jonka olemassaolosta tiedän. Ostin sieltä goji-marjoja ja cacao-nibsejä!! Olen siis ottanut toisen askeleeni ja hankkinut ensimmäiset superfoodit kotiini! Cacao-nibsit maistuivat aluksi vähän arveluttavalta. Goji-marjat olivat ihan ok. Hetki menee, ennen kuin niillä oppii mitään maustamaan, mutta taitavat olla ihan hyvä lisä vaikkapa siihen smoothieen. Mulla on sauvasekoitin, ei vielä tehosekoitinta, mutta ajattelin kokeilla huomenna jonkinmoista smoothien tynkää sauvasuristimella. Saa nähdä toimiiko. Pitelin käsissäni myös kookos-öljypurkkia ja vähän harmittaa, etten ostanut sitä.

Rohtopuodin myyjätär tuli vähän opastamaan kun katselin uusiutunutta hyllykköä. Ilokseni hän kertoi, että alkavat tilaamaan kerran viikossa luomuvihanneksia ja luomuhedelmiä ja kokeilevat olisiko niille tilausta. Tuo kauppa ei ole aivan polkujeni varrella, mutta aion ainakin levittää sanaa asiasta ja käydä itsekin sieltä hakemassa tulevia herkkujani.
Pitääkin alkaa tsekkailemaan, josko Kuivasjärvellä, eli siellä mihin muutamme olisi mitään luomusysteemiä missään. Vieressä on ainakin k-market ja ajattelin käydä myyjän juttusilla, mikäli luomut eivät kuulu varastoihin :)

Huomenna pääsen parturointiin. Ah!

Tämän päivän hyvä tekoni oli kun menin M:n luokse kyläilemään ja hississä tuli naapurin lupsakka setä yhtäaikaa. Setä kyseli olenko tulossa töistä vai mitä... Sannoin että poikaystävän luokse tässä vaan kyläileen menossa. Jäätiin samassa kerroksessa pois jolloinka setä huikkasi leppoisat heipat. Toivotin mukavaa päivänjatkoa ja sain toivotukset takaisinkin :)

Sitä sun tätä, muista se ja muista tämä.. Oman ja kissan ravitsemus = APUA!!

Olen tämän päivän käyttänyt tehokkaasti opiskeluun. Ohjelmistotekniikan tentti alkaa tunnin ja kymmenen minuutin kuluttua, joten olen imenyt oppeja mm suunnittelun peruskäsitteistä, arkkitehtuureista, projektin koon arvioinnista jne jne. Valitettavasti opiskeluni tapahtuu tietokoneen välityksellä, joten luentotallenteita selaillessa ja kuunnellessa on aika helppo eksyä selailemaan muitakin sivustoja. No, osaltaan sitä voi pitää haitallisena, mutta toisaalta, opin myös paljon muuta!

Olen tässä päivän mittaan löytänyt uusia blogeja, jotka käsittelevät kutakuinkin samaa aihetta, mitä omani. Olen sekoittanut päätäni kehotyypeille sopivilla superfoodeilla (no nyt menee jo kirjaimetkin sekaisin..) ja resepti-ideoilla. Minusta tuntuu, etten IKINÄ tule hallitsemaan näitä oppeja. Ensinnäkin, en ole oikein varma, mikä kehotyyppi minä olen. Vata ja Pitta pisteeni kun heittivät vain muutamalla Pitan hyväksi ja Kapha piti perää reilun parinkymmenen pisteen päässä muista kahdesta. Ilmeisesti olen Pitta-Vata. Tämä on niin niin hankalaa! Äskön vielä törmäsin tietoon, jonka mukaan myös vasta löytämissäni Yogi-tee:ssä piilee ansa. Nimittäin nämä erilaiset teet sopivat eri kehotyypeille toisia paremmin... Eikun oitis tutkimaan omien Yogi-pakkausteni merkintöjä ja onneksi sieltä ei löytynyt huonoja uutisia...

Tämä ravintoasia on niin niin monimutkaista ja valtavaa, että menee hermot kun tahtoisi jo osata ja tietää!! Pakko koettaa rauhoitella itseään. Vastaavanlaisessa tilanteessa olin aikoinaan, kun aloin opiskella kissojen raakaruokinnan saloja. Internet tulvii tietoa, erilaistakin infoa. Vaikea aina valita, mihin uskoa. Tässäkin asiassa olen huomannut, että järjen käyttö on sallittua. Toinen kissoistani nakertaa vielä suurimmaksi osaksi perus kaupan kissanruokaa, joka ällöttää minua sekä hajullaan että koostumuksellaan. Toista yksilöäni en voi kuin ihailla suuressa viisaudessaan. Pian kaksi ja puoli -vuotias neitokainen ei ole koko elämänsä aikana pistänyt mitään teollista kissanruokaa suuhunsa, pelkästään raakaa lihaa monessa eri maussa! (Pakko mainita, että tämä kiharakarvainen Fanny-neitini rakastaa ainakin nachoja ja pipareita sekä ranskalaisia perunoita!). No häne raakaruokintansa polulla olen kyllä ollut myös eksyksissä ja syöttänyt hänelle ei niin terveellistä ruokaa. Onneksi minulla on silmät päässä ja herkät tuntoaistit, joten olen pikkusta hiljaa alkanut oppimaan myös Fannyn tarpeista ja hänelle sopivista ruoista lisääkin. Tällä hetkellä on projektina löytää tasapaino rasvahapporintamalla, jotta turkin kunto saataisiin maksimoitua. Pienen mieleni sopukoihin syöksähtikin ajatus, voisikohan noita superfoodeja kokoeilla pienissä määrin kissalle? Jonkin verranhan viljaa yms kissatkin napostelevat nassuihinsa luontaisen ravintonsa, eli hiiren ohella. Vilja tulee vaan hiiren vatsasta jo sulatettuna ja hajoitettuna hiiren ruoansulatuksen toimesta... hmm.. jäämme miettimään. Jos jollakin on asiasta mielipiteitä, otan mielelläni vinkkejä vastaa!

On myös ihanan jännää miettiä sitä, kuinka tarkkaan olen kissojen raakaravinnosta opiskellut enkä ole juurikaan tullut ajatelleeksi omaa ruokavaliotani. On niin helppoa mennä kauppaan ja ostaa kaikkea mitä sieltä saa halvalla ja helposti. Hyvin tämä markkinointikoneisto toimii :/ Eipä tuota muutamaa vuotta aiemmin ole tullut mielen viereenkään, että kissat tarvitsisivat ravinnokseen ennemmin jotain muuta kuin kaupasta saatavaa vilja-kasvis-sokerimössöjä. Tästä alkaa siis myös toisen sulostuttajani, kolmevuotiaan Canadan Sfinx nakuilijani Kakkiksen opettaminen raakaruoalle!

Mirjam Nummisen kirjassa Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää on aiheeseen sopivaa saatetekstiä:

Sinä merkitset kissallesi samaa kuin itsellesi. Sinä valitset oman elämäntapasi, ravitsemuksesi, elimistösi hoidon tai hoidotta jättämisen, koko tiesi. Valinnoillasi vaikutat syvästi elämän laatuun ja mittaan geeneistäsi huolimatta. Parhainkaan omalääkäri ei voi puolestasi päättää ja valita, Sinun käsissäsi on kissasi elämä niin kuin omasikin. Työkalut ovat olemassa, kun vain etsit ne. Onnea matkalle kissasi ja oman itsesi kanssa!.

Kiitos :)

Nyt sinne tenttiin.

Luomuaamiainen

Oli pakko tulla pistäämään pikainen aamupoustaus, sillä söin luomuaamiaisen!

No ensinnäkin, minun oli tarkoitus mennä koululle lukemaan illan tenttiin, mutta jotenkin nuo ylösnousemiset aamuisin on ollut melkoisen hankalia ja tänäänkin tuli herätyskelloa torkutettua aikasta pitkään. Oli myös tarkoitus mennä aamulla koululle sinne aamiaiselle, mutta eipä tullut lähdettyä. Ei se haittaa, saan luettua kyllä kotonakin ja aamiaistarpeita löytyi kotoakin. Luomu kaurapuuroa luomu mustikkakeitolla ja luomu appelsiinimehua! Ja ohhoh, maistuipa se luomukaurapuuro eriltä mitä perus elovena!! mitä ihmettä, tahon lissää luomutuotteita!! :)

Nyt sitä ohjelmistotekniikkaa.

Aurinkoista päivää ja hyvvää mieltä :)

Opin alku.

Kakkis söpöilee.

Sunnuntai-iltaa!

Huhhei, onpa ollut viikonloppu. Veto vaihteeksi täysin kadoksissa ja kolme päivää päänsärkyä. Pakkohan tässä on syyttää taas epäterveellisiä visiittejä hesburgeriin ja makuunin karkkiosastolle. Toisaalta hemoglobiinikin saattaa olla laskusuuntainen. :/

Noh, henkistä ravintoa olen nauttinut sitäkin enemmän, joka ei kyllä tällä kertaa ole ainakaan fyysiseen energiaani vaikuttanut, mutta ainakin psyykkiseen olooni! Jaksaa hymyilyttää edelleen. Olen aloittanut luku-urakan Heidi Kallosen Uusi Päivä -kirjan parissa. Myös Heidin blogi kuuluu nykyään lähes päivittäisiin vierailunkohteisiini.

Uusi Päivä -kirja opastaa uuden ja puhtaan elämän alkuun, joka lupauksien mukaan tulee näkymään ainakin hyvinvointina ja positiivisuutena, mielen tasaisuutena. Itse olen vasta uuden polkuni alkuaskeleilla, mutta onneksi sen ensimmäisen askeleen olen jo ottanut. Olen yleensä varsin skeptinen kaiken "tuputuksen" suhteen, jonka luvataan parantavan eloamme ja olen se tyyppi, joka haraa kyllä vastaan, mutta usein myöntää oman erehtyväisyytensä kun ei enää keksi tarpeeksi perusteltuja vastalauseita. Jo lyhyenkin itsetutkiskelun avulla olen huomannut pientenkin asioiden vaikuttavan huomattavasti hyvinvointiini, oli kyse sitten ravinnosta tai asenteesta. Suhtaudun vieläkin varauksella ja mielestäni terveesti epäröiden kaikkeen uuteen, mutta olen voittamassa pelkoni ja olen vilpittömän kiinnostunut ja halukas parantumaan!

Haeskelin tänään internetistä asiaa pyyteettömästä rakkaudesta, mikä tuntuu vivahtavan monissa tätä aihetta käsittelevissä teksteissä ja blogeissa jatkuvasti. Mietin, mitä se pyyteetön rakkaus oikeastaan on. Löysin ensi yrittämällä ihanan opettavaisen tekstin, joka on omaan makuuni hieman liian Kristillinen, mutta pistää ajattelemaan ja opettaa. Tässä teksti.

Kävin eilen kaupassa ja ostin ainakin kolme luomutuotetta tavallisten tuotteiden sijaan, sekä alumiinitonta deodoranttia. Kaupankäynnin jälkeen luin Uusi Päivä -kirjaa jossa sanottiin, että alumiinittomaan deodoranttiin kannattaa ainakin vaihtaa ja ostaa vaikka joka kauppakäynnillä edes jokin luomutuote tavallisen sijaan. Olinpas ollutkin ennakkoviisas :) Kannattanee jatkossakin kuunnella sisäistä intuitioa. Olenkin usein miettinyt, että mun intuitio on melko vahva ja osaan sitä myös kuunnella. Olisipa hienoa oppia tuntemaan sitä vielä lisääkin!

Suunnitelmissa on lähipäivinä kävellä kauppaan ja ostaa tulevilla veronpalautusrahoilla monitoimikone, jolla voisin aloittaa uuden aamupalan valmistamisen :)

Kämpän takuuvuokran maksu on aivan lähellä ja sen jälkeen saamme avaimet sinne ja pääsemme tuunailemaan ja puunailemaan mikäli katsomme tarpeelliseksi! Kesäksi uuteen kotiin siis!

Energistä alkavaa viikkoa!
Itse aion tehdä joka päivä jonkin hyvän teon sekä itseni että jonkin muun hyväksi. Ota haaste vastaan ja tee sinäkin! Hymykin tarttuu :)

Aikuisrokki.

Huomasin tänään, kuinka tärkeää on kuunnella välillä itseään, ja tehdä niinkuin se tahtoo. Tajusin, että ihan hyvistä oloista huolimatta olen ollut kauhean stressin alaisena. Kouluhommia on enemmän kuin tarpeeksi, ja vieläpä sellaisia joihin haluaa panostaa. Tenttejä, esseetä, tutkielmaa... Kaiken tämän suorittamisen pakon keskellä olen jopa onnistunut itseni valjastamaan suitsilla, jotka ovatkin pitäneet minut suorittamisen polulla ja vieläpä kohtalaisen kiivaassa vauhdissakin. Toki olen välillä hengähtänytkin ja keskittynyt vaikkapa salkkareihin, mutta liian vähän. Ja vaikka olisinkin teennäisesti ajatellut muuta, on mielessä pyörinyt "mutta kun pitäisi...". Opiskelijan elämää. Tänä aamuna heräsin valtavaan kiukunpuuskaan. No, tiedän, että kiukkupäivä johtuu suurimmaksi osaksi naisen hormonitoiminnasta, mutta kiukku mikä kiukku, siitä tahtoo päästä eroon. Yritin aluksi perinteisellä "siivoan niin että hihat heiluu" -tyylillä, muttei sekään tuottanut tulosta. Kaikki näytti vaan kokoajan sotkuiselta ja epäsiistiltä, vaatteet eivät sopineet päälle, iho tuntui inhottavalta ja niin edelleen. Jääkaappikin huusi tyhjyyttään.

Seuraavaksi suuntasin syntiseen lähiruokapaikkaan täyttämään kupuni, yleensä ruoka auttaa vähän kiukutukseen. Vähän auttoikin. Sn jälkeen suuntasin ruokakauppoihin, joisa oli tarkoitus hankkia ruokaa Fannylle, jonka liha-altaat ovat viime päivinä ammottaneet huolestuttavalla tavalla tyhjyyttään joistain lakoista johtuen. Onneksi aina jotain olen onnistunut löytämään, joka laatutietoiselle kiharaviikselleni maistuu. Tämän reissun jälkeen tulin taas kotiin, eikä kiukku ollut vieläkään hellittänyt ja iltapäivän luennot kutsuivat "tule oppimaan!". Sitten pysähdyin, mietin hetken, mitä minä tarvitsen.
Vastaus oli: hermolepoa!

Niinpä päätin luopua luennoista, hain postiluukusta kolahtaneen tuoreen Me Naiset -lehden ja oikaisin itseni suoraksi sängynpäälle. Näpyttelin M:lle viestin, etten menekkään kouluun koska olen hormoonikiukun puuskassa joten olenkin lähdössä hänen kanssa tyhjäämään meidän kirppispöydän! Siinä sitten aloin lukea lehteä ja kuinkas ollakkaan kissat, nuo maailman herkkäaistisimmat olennot olivat heti myötäelämässä autuuttani. Kakkis kapusi kupuni päälle kehräämään ja Fanny nuoleskeli poskeani kuin kuivatakseen sisäiset kyyneleeni! Ei tarvinut lukea edes yhtä kappaletta lehden novellista, kun uni tuli ja korjasi. Montaa tovia en silmäluomiani lepuuttanut, mutta tarpeeksi! Kun heräsin M:n soittoon, olin jo ihan eri nainen! Heitin stressin tältä päivältä.

Niinpä kävimme tyhjäämässä viikon olleen kirppispöydän ja päätimme samalla kaasunpainamalla viedä ne toiselle kirpputorille toiseksi viikoksi! Siinäpä istuimme laina-auton (ison auton) takapenkillä ja hinnoittelimme muutaman kassillisen tuotteita uudelleen ja niin on taas muuttokassa kasvamassa.

Siitä sitten keskustaan kahvilaan teelle ja leivokselle, sen jälkeen yhdessä treenikämpälle tsekkaamaan toisen bändini levynteon edistymistä. Illan lähinnä istuin ja kuuntelin kun laulaja äänitti lauluja, ja tulihan siinä bändikavereiden kanssa raatailtuakin. Ja kun klo 22:40 starttasimme treenikämpän pihasta pois, huokaisin helpotuksesta; olipa ihana välipäivä!! Tuntuu niin eriltä, kuin kaikki kanavat olisivat täyttyneet uusilla voimilla ja energialla! Ja voin vannoa, että kohta uni maistuu.

Sain tänään hoitolaisiakin, kun Jojo ja Noora, entiset kissani tulivat viikonlopuksi hoitoon. Varsin seesteisessä ilmapiirissä mennään neljän kissan kesken. Toivottavasti rauha pysyy maassa koko viikonlopun!

Ja hei, voiko simaa tehdä hiivattomana?
Kohta on vappu!

Happily happy!

Kantsii ottaa rentoilun mallia Fannysta:)


Olin jo menossa nukkumaan, mutta sitten mieleni kierukoista syöksähti kielelleni muutama sananen, jotka tahdoin tulla kirjoittamaan muistiin. Läppärin tuominen sänkyyn on ehkä pahin virhe ikinä, mutta toisaalta mulla on tuossa vieressä kannullinen rauhoittavaa Yogi Bedtime teetä. Se on ihanaa ja toiminut mulle kyllä unen parantajanakin. Esimerkiksi eilen minusta tuntui, ettei nukuta vielä ollenkaan. Siemailin siinä sitten kuitenkin pari kupillista tuota teetä ja katselin elokuvaa. Yleensä alan elokuvan aikana pilkkimään, mutta nyt mulle tapahtui vaan totaaliputoaminen. En edes tajunnut koko tapahtumaa, ennen kuin säpsähdin hereille johonkin töllöstä kuuluvaan huutoon! Ei muuta kuin telkkari kiinni ja peitto korviin :) Aamulla heräilin taas super pirteänä ja hyvän tuulisena. Ja voin muuten sanoa, että olen yleensä aamulla melko kiukkuinen ainakin ensimmäiset kaksi tuntia. Nyt on ollut mukavaa kun hyvät tuulet puhaltavat jo silmän raotuksesta!

Jokunen päivä sitten hoksasin erään tärkeän asian. Fyysinen oloni on parantunut parin viime kuukauden aikana aivan järjettömästi. En voi olla osoittamatta mitään muuta kuin b-vitamiinipiikkejä ja imeytyvää rautaa. Talvella kävi jo totaalisesti tympäsemään, kun tuntui vähintäänkin viikoittain, monasti useamman kerran viikossa, että on jollakin tapaa sairas. Monesti oli vähän kuumetta ja muita ihme oireiluja, jotka kuitenkin menivät ohi tyyliin päivässä. Koskaan en voinut rehellisesti sanoa olevani sairas, mutta ei nyt täysin terve olokaan ollut. Sen sijaan mitään flunssaa tai muita perus virustauteja mulla ei ollut melkein kahteen vuoteen (paitsi tämän vuoden alussa sairastin vatsataudin).

En nyt ihan sanatarkasti muista, mitä lääkärini sanoi mulle kun anemian tutkimukset aloitettiin, mutta jokseenkin niin se meni, että jos elimistössä on jokin vaje, se alkaa itse suojelemaan itseään viruksia vastaan. Sitä ennen hän kysyi minulta, että olenko sairastellut viime aikoina paljon, ja kun hetken mietin ja totesin etten ollut ollut flunssassa puoleentoistavuoteen, vaikka aiemmin sairastelin jatkuvasti. On tavallaan hassua, että yhtäaikaa tunsin jatkuvaa huonovointisuutta ja jaksamattomuutta, mutten silti koskaan ollut kunnolla sairas. Ja luulin, että minulla on hyvä vastustuskyky! Oikeasti elimistöni vaan yritti suojella minua b-vitamiinin puutteessaan. Järjellä ajateltuna tuokin voisi selittää jatkuvaa väsymystä pientä sairastelua. Olikohan kehoni vain suuren fyysisen stressin alla?

B-vitamiinin laittaminen aloitettiin helmikuussa, ja muistaakseni kaksi viikkoa ensimmäisen piikin jälkeen sairastuin kamalaan flunssaan jota kestikin sitten joku neljä viikkoa! Sen jälkeen olen voinut paremmin. Ei ainakaan niin paljoa väsymystä eikä ainakaan ihme kuumeiluja tai muita kolotuksia. Vatsanpuruja saan edelleen, en ole päässyt täysin selville siitä, mikä niitä aiheuttaa.

**

On jännää kokea näin voimakkaita fyysisiä reaktioita. Tai no eivät ne välttämättä ole niinkään reaktioita, vaan huomioita. Mielessä on viime aikoina juossut paljon ihmeellisiä asioita. Focus on välillä jossain ihan muualla. Täytyy muistaa olla armollinen itselle, koska tavallaanhan minä opettelen taas tuntemaan uutta minääni! Melkein itkettää kun ajattelee, että on taas tuntenut sitä elämänpaloa mitä nuorempanakin ja tietää, että hoito auttaa. On aivan ihanaa, kun silmien edestä on väistynyt harmaa pilvimassa ja liian pitkäksi kasvaneen otsatukankin alla on vaan positiivisuutta. Sehän tällaisissa hommissa on huono, että tosi kärkkäästi tahtoisi tolkuttaa positivismia muillekkin ja muiden negatiivisuus alkaa ärsyttää. Mutta niinkuin pitää olla armollinen itselle, pitää olla armollinen myös muille. Kukin elää omassa kehossaan ja omien päätöksiensä mukaisesti :)

**

Oon viime päivinä taistellut ihan armotonta karkkihimoa vastaan. Äskön sitten söin aivan liian raskaan iltapalan, täysin korvikkeena karkille ja nyt harmittaa. Mutta ei kai siinä. Huomenna kauppaan hakemaan hedelmiä yms terveellistä purtavaa!

Mua myös arveluttaa, että pitäisiköhän mun vielä käydä lääkärin juttusilla ihokeliakian poissulkemiseksi. Ohutsuolestahan löytyi latentti keliakia. Ihokeliaa sairastavalla henkilöllä ei välttämättä ole ohutsuolessa mitään vikaa ja toisinpäin. Mulla on kuitenkin niskassa hiuspohjassa jos piiiitkään ollut kamala kutina. Enkä oo nyt edes pitkään aikaan tunkenut sinne mitään hiusväriäkään, ihan sen takia, että se paranisi. Mutta ei ota talttuakseen kutina eikä punoitus. Ihokeliakian yksi herkkupaikkoja on hiuspohja. En vaan tiedä, onko se mahdollista että verikokeesta keliakian vasta-aineet voisivat olla negatiiviset vaikka ihokeliakia jylläisikin. Se pitäisi ilmeisesti testata ihosta otettavalla koepalalla. Ihan sama.

**

Tästä tulee nyt maratooniteksti ja pomppii aiheesta toiseen.
Mutta musta olisi ihan äärimmäisen mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen noista hiusvärien aineiden kokonaisvaikutuksesta. Muistan kuinka ihotautien erikoislääkäri sanoi mulle, että kosketusallergioiden syvempiä vaikutuksia ei ole tutkittu. Mietin vaan, voiko omalla fenyleenidiamiiniallergialla ja vatsalaukun limakalvon surkastumalla olla syy-seurausyhteys?

Huh, vaikutanpa sairaalta.
Mutta voin tosi hyvin! :)

Positiivisuutta!

Pääsiäinen

Olipa pääsiäinen!
Ensiksikin viime viikko meni aivan vauhdissa. Alkuviikosta sain nauttia valloittavan kummityttöni ja tietysti myös sisareni seurasta. Lisäksi ohjelmassa oli muutamat bänditreenit ja paljon kouluasioita. Vielä perjantaina olisi pitänyt tehdä esseetä jos toistakin, mutta aamupäivän valjetessa alkoi olla selvää, ettei mieli kouluasioista enää pääsiäisen aikana välittäisi. Niinpä käytin perjantain lähinnä kotiasioihin. Illalla menimme poikaystäväni - htulevan avomieheni kanssa elokuviin. Muutaman päivän herkkulakon jälkeen palkitsin itseäni irtokarkeilla, popcornilla ja spritellä. Elokuvaksi valitsimme Suljettu saari -nimisen jännitysdraaman. Pitkästä aikaa aivan loistoleffa! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa :) Leffasta tultiin mun kotiin ja kotipihalla sokaistuin peilijäästä, vanhana jääkiekkoilijana päätin ottaa pienet kenkäluistelut kiiltävällä pinnalla. Hetken kuluttua tunsinkin varsinaista vauhdin huumaa ilmalennon avittamana. Laskeutuminen tapahtui takaisin maankamaralle tapahtui kyynärpään kautta takaraivolleni :) No, pahemmilta säästyttiin, mitä nyt infernaalista särkyä kyynerpäässä ja hetken harmaus silmissä. Ei pysyviä vaurioita. Selkä kipeytyi illalla ja aiheuttikin osittaista toimintakyvyttömyyttä pariksi päiväksi.

Lauantaina ajeltiin miehen kotopuolessa käymään, syötiin siellä hyvin ja illalla kuulin vatsasta sen suuntaisia huutoja, että jotain meni pieleen. Ainakin tuli kahvia juotua sekä juotua maitoa. Laktoositonta tosin, mutta jokseenkin epätietoisesti ja osittain tietoisestikin olen alkanut karttamaan maitotuotteita, olo on parempi ilman.

Sunnuntaina mulla oli bändin kanssa keikka. Maistelin pitkästä aikaa punaviinia :) Illalla join baarissa 2 olutta, joiden jälkeen olo oli perinteinen; ällöttävä, öllöttävä ja hapokas. Kotimatkalle siis. Ratkaisu loistava!
Oli kiva laittaa kotiruokaa ilman krapulaa ja vatsavaivoja. Tai no, kivuus loppui siinä kohtaa kun aloin kaatamaan perunoiden keitinvedet kattilasta lavuaariin. Lavuaarin sijaan kiehuvat vedet päätyivät vasemmalle reidelleni ja tiesin heti, että nyt ei selvitä pintanaarmulla! Annoin tehokasta kylmähoitoa aluksi puoli tuntia, jonka jälkeen jatkoin vielä kylmällä vedellä reiden huljuttelemista. No, jalka näytti niin pahalle, että kultainen poikkikseni otti puhelimen käteen ja soitti päivystysneuvontaa, josta neuvottiinkin hakeutumaan pikaisesti päivystysvastaanotolle. Vastaanotolla sain rasvalappuset hoidoksi ja olo on ollutkin ihan ok.

Tämä aamu käynnistyi ihanasti. Heräsin ennen kukon kiljaisua. Olen ottanut käyttööni perinteisen piikkimaton. Jostain kumman syystä meinaan aina nukahtaa matolle. Iltoina, kun olen matolla pötkötellyt nukahdan kuin tukki, nukun sikeästi ja herään seuraavana aamuna aina ennen sian pieremää täysin virkeänä! Se on omituista, olen melkoinen unikeko normaalisti! Olen nyt myös ollut muutaman päivän ilman aamukahvia. Keskimmäisenä päivänä houkutus oli liian suuri ja maistoin kahvia, mutta ei se sitten tuntunutkaan hyvältä. Tänä aamuna en edes malttanut odottaa, että saan hauduttaa itselleni kannullisen vihreää teetä :) Kultsi oli täällä yötä ja keittelin meille aamupalaksi kaurapuuroa ja paistoin myös kananmunaa! Lähipäivinä aion tutustua paljon puhuttuun viher-smoothieen!

Kävin aamulla myös terkkarilla vaihdattamassa rasvalaput jalkaani. Sieltä tullessani poikkesin Cafe Saaraan teelle. Siellä oli aivan ihana valikoima loistolaatuisia teemakuja! Valitsin hedelmillä maustettua vihreää teetä, ja ne teelehdet oli niiiin isoja! Ja se oli tosi tosi hyvää teetä. Sieltä kahvilasta saattoi myös ostaa teepurkkeja mukaan. Purkillinen vihreää teetä maksoi 8 euroa, mutta ajattelin ehkä huomenna käydä sieltä sellaisen hakemassa. Nam!
Teen jälkeen kävin varaamassa meille kirpputoripöydän. Tämä yö menee siis kirpparitavaraa hinnoitellessa :) Kirppiskierroksen jälkeen kävelin suoraa päätä terveyskauppaan jossa ihmettelin luomutavaran määrää (tosin melkein kaikki oli lopussa, kuorma ei varmaan ollut vielä pääsiäisen päätteeksi tullut), eli toisinsanoen ihmettelin valikoman laajuutta. Tuolta saa myös niitä superfoodeja ja luomuteelaleja, ostin sieltä yhden paketin teetä ja ajattelin käydä lähipäivinä hakemassa jotain superiakin :) Oli hauska herätä tänään, en tiedä johtuuko se kahvin vaihtamisesta teehen, piikkimaton käyttämisestä vai mistä, mutta tuntui että kehon nesteet ja kuona-aineet on lähteneet liikkeelle. Tavallisesti mulla on aivan sileä ja puhdas iho kasvoissa, mutta nyt oli ilmestynyt vaikka kuinka paljon mustapäiden alkuja... voikohan se olla mahdollista, että keho puhdistaa itseään jopa naamasta, kun on vähentänyt myrkkyjä! Jos näin on, miten pienestä se voikaan olla kiinni, ja miten pienillä valinnoilla voi oloaan parantaa! Enkä tiedä onko se psykologista harhaa vai pelkkää innostumista, mutta jotenkin olo on jo pelkästä ajatuksesta parempi, virkeämpi ja toiveikkaampi!

Mainitsin aiemmin tulevan avomieheni. Olemme viimeinkin muuttamassa poikaystäväni kanssa samankaton alle toukokuussa. Löysimme ihanan rivitalokolmion, ja aion ainakin jonkin yrttitarhan laittaa, kirsikkatomaattia ja sen semmoista, mitä nyt helposti onnistuisi viljellä! Patistelin poikaystävääni myös hirvimetsälle ;)

Tällaista tänään, ulkona on harmaata mutta sisällä paistaa!

Iloa ja aurinkoa!
-S-

Kasviväri.

Omat terveydelliset vaivat eivät rajoitu pelkästään aiemmassa kirjoituksessa mainittuihin asioihin. Neljä vuotta sitten sain yhtäkkiä valtavan ihottuman lähes koko kehooni. Sain useita kortisonivoiteita, jotka helpottivat oloa ehkä puoleksi tunniksi, mutta eivät parantaneet ihottumaa. Lääkäri lähetti minut parin kuukauden ihmettelyjen jälkeen ihotautien erikoislääkärille, jonka määräyksellä minulle tehtiin kosketusallergiatestit. Kosketusallergiatesteissä selän iholle laitetaan pariksi päiväksi allergioita aiheuttavia aineita. Kosketusallergiat ilmenevät aina viiveellä, joten siksi allergisoivat kuppilappuset ovat selässä pari päivää.

Näistä testeistä minulla löydettiin allergiat nikkeliä, kobolttia, kromia ja fenyleenidiamiinia vastaan. Kaikki ovat jotain teräs- tms johdannaisia. Kobolttia on mm sinisessä tatuointivärissä!! Onneksi minulla ei ole sinistä tatuointia... keltaista ja punaista ihosta kylläkin löytyy. Fenyleenidiamiini osoittautui sitten varsinaisen ihottuman aiheuttajaksi. Fenyleenidiamiinia käytetään hiusväreissä. Mitä tummempi väri, sitä enemmän fenyleenidiamiinia väriaine sisältää. Ja minä värjäsin siihen aikaan tukkaani mustaksi. Kuulutus kuului: tukka vaaleaksi, oitis! Ja niin minä sitten lähdin nyyhkien ostamaan väriaineenpoistoa ja jätin hyvästejä mustalle tukalle.

Joissakin kampaamoissa on onneksi saatavilla Elumen -nimistä hiusväriä, joka ei sisällä fenyleenidiamiinia. Se on aivan mukava tieto, että saa värjätä tukkaansa jatkossakin, mutta se, että värjäyskerta maksaa sen abaut 100 eur, ei ole kovin mieltä ylentävää. Nyt olenkin siis tutustunut terveyskaupoista saataviin kasvipohjaisiin hiusväreihin, jotka eivät sisällä synteettisiä väriaineita, vaan ovat puhdasta kasvia. Tänään sitten yritin ensimmäistä kertaa värjätä tukkaani moisella mössökkeellä. Sekoitin värin osaksi punaviiniin ja osaksi veteen. Kuumia kumpikin, niinkuin ohjeissa sanottiin. Aloitin mössön levittämisen tukan etuosasta, ja levitin sitä ehkä viisi minuuttia, jonka jälkeen päätin luovuttaa. Totesin, etten tule ainetta saamaan tarpeeksi tasaisesti hiuksiin. Suitsaitsukkelaa suihkuun ja pesulle ja se siitä uudesta väristä!

Täytynee kokeilla toiste uudestaan jonkin kaverin avustuksella.

Alku.

Hei vaan kaikille.

Tämän blogin tarkoituksena on toimia itselleni eräänlaisena päiväkirjana ja muistiona siitä, minkälaisia tuntemuksia ja olojen vaihtelua olen kokenut projektini aikana. Uskon, että tämä tulee olemaan minulle myös eräänlainen motivaatiotekijä urakassani.

Mistä tässä sitten on kyse?
Viimeisen puolen vuoden aikana olen käynyt läpi runsaasti verikokeita sekä mahalaukun ja paksusuolen tähystyksen. YTHS:n lääkärini lähetti minut viimein loppusyksystä erikoislääkärin vastaanotolle jatkuvan anemian takia. Anemia oli aiheuttanut minulle mm jatkuvaa väsymystä ja heviä huimausta. Anemiasta olen kärsinyt jo vuosia, ja aina joku lääkäri on väläytellyt jatkotutkimuksien mahdollisuutta, mutta lääkärin vaihtuessa palattiin taas alkuun ja seurantavaiheeseen. Olen myös ollut muutaman vuoden patalaiska. Elämänvirta on ollut täysin kateissa ja joskus on tuntunut, että väsymys vie voiton kaikesta eikä voi muuta kuin itkeä. Silloin on aina tiennyt, että hemoglobiini on romahtanut, ja niinhän se sitten verikokeesta nähtiinkin. Olen kuitenkin pohjimmiltani elämään myönteisesti suhtautuva ihminen ja elämässäni on paljon virikkeitä, joista saan mielihyvää ja nautintoa, joten en ole itseäni pitänyt ollenkaan masentuneena. Siksi jatkuva väsymys on tuntunut äärimmäisen raskaalta; haluja olisi tehdä vaikka mitä, mutta kun ei vaan jaksa; nukuttaa.

No, tämän vuoden tammikuussa pääsin sitten kaupunginsairaalan sisätautien erikoislääkärille ja sainkin ajan suoraan mahalaukun tähystykseen. Lääkärin mukaan sieltä etsittäisiin mahdollisia verenvuotoon viittaavia tekijöitä, jotka selittäisivät raudanpuuteanemian syntyä. Ennen tutkimusta olin tietenkin paniikissa, mutta ihan hyvin se sitten meni. Ihan liikaa siitä pelotellaan. Mahalaukusta ja ohutsuolesta otettin yhteensä 7 koepalaa, silmämääräisesti kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa ja lääkäri totesi, ettie mitään anemiaa aiheuttavaa näy. Siispä lähete uusiin verikokeisiin ja paksusuolen tähystykseen, missä etsittäisiin samoja syitä. Kolme viikkoa meni tutkimusten välillä ja siinä vaiheessa epätietoisuus ja jatkuvat tutkimukset alkoivat rassaamaan henkisesti.

Tutkimuspäivänä, ennen tähystyksen alkua lääkärillä oli kuitenkin minulle merkittäviä uutisia. Mahalaukun tähystyksen koepalojen tulokset olivat tulleet, ja eihän siellä sitten kaikki ihan kunnossa ollutkaan. Ensinnäkin, ohutsuolesta oli löytyny viitteitä latenttiin keliakiaan. Se tarkoittaa sitä, että keliakia voi olla puhkeamassa. Tämän takia minulle tehtiin verikokeella kudostyypin määritys ja otettiin keliakian vasta-aineet. Vasta-aineet olivat negatiiviset ja kudostyypin mukaan keliakia on minulla mahdollinen. Ei äärimmäisen todennäköinen, mutta ei poissuljettukaan. Tämän vuoksi mahalaukku tähystetään kahden vuoden kuluttua uudestaan. Toinen löytö mahalaukun koepaloista olikin sitten vähän vakavampaa luokkaa. Tosin lääkäri lohdutteli reippaasti, ettei mitään kuoleman vakavaa ole tiedossa. Itselle tosin uutiset aiheuttivat maailman järkkymisen ja viikon mittaisen alakuloisuusjakson. Koepaloista oli selvinnyt, että mahalaukussani vallitsee keskivaikea atrofinen gastriitti, eli mahalaukun limakalvon surkastuma. Tämän vuoksi b-vitamiini ei vatsani kautta imeydy. B-vitamiinin imeytymishäiriön takia myöskään rauta ei imeydy. Hoitona elinikäiset b-vitamiinipistokset kolmen kuukauden välein. Uutisten jälkeen tunteet olivat sekavat. Toisaalta helpotuin siitä, että anemialle löytyi syy ja saan mahdollisuuden hoitoon. Toisaalta lamaannuin täysin siitä tiedosta, että limakalvon surkastuman takia minulla on kohonnut riski sairastua vatsahaavaan ja mahasyöpään, joiden vuoksi mahalaukku täytyy tähystää viiden vuoden välein tilanteen kehittymisen seuraamiseksi. Toisaalta joudun käymään pistoksilla kolmen kuukauden välein. Tämä tarkoittaa siis sitä, että elämäni kulkee tästä lähtien kolmen kuukauden jaksoissa. Toivottavasti esim vuoden kuluttua olen jo tottunut ajatukseen, eikä sitä ajattele enää joka viikko "koska minun pitikään käydä pistoksella".

Paksusuolentähystyksestä ei löytynyt lisää anemiaa selittäviä tekijöitä, tosin sieltä poistettiin pieni polyyppi, joka ilmeni huonolaatuiseksi ja sikis myös paksusuoli täytyy tähystää viiden vuoden kuluttua uudelleen. Blaah.

Noh, mahalaukun uutisista on nyt kulunut tasan kaksi kuukautta. Gluteenittomalle dieetille minun ei vielä tarvitse alkaa. Lääkärin mukaan ohutsuolessa vallinnut latentti keliakia voi parantua, tai puhjeta keliakiaksi. Aika näyttää. Sen sijaan olen yrittänyt etsiä vertaistukea, ravintotietoa yms liittyen mahalaukun limakalvon surkastumaan. Ilmeisesti se on ikäryhmälläni (27 v.) harvinaista. Kyseessä on vanhusten vaiva. Limakalvon surkastuman takia vatsalaukun puolustusmekanismit ovat heikkoja. Pikkuhiljaa vatsassani ollaan matkalla kohti täysin hapotonta tilaa. Tälläkään hetkellä vatsahappoja ei erity niin paljon kuin pitäisi, ja tästä syystä jotkin ruoka-aineet aiheuttavat ikäviä vatsavaivoja. Kun vielä tietäisi, mitkä. Sen olen tajunnut, että esim kahvi ja alkoholi ei ole hyväksi. Alkoholin haitat olen huomannut jo aikoja sitten, nyt jälkikäteen ymmärrän, miksi usein tulee huono olo jo parista siideristä. Eikä edes seuraavana aamuna, vaan heti siiderin aikana.

Näiden vaivojen takia olen aloittamassa uutta periodia elämässäni, johon kuuluu terveellinen ja puhtaampi , vatsalleni sopiva ruokavalio ja sopivasti mukavaa liikuntaa mielen virkistämiseksi. Yleensä olen huono kaikissa muutoksissa, jotka oikeastaan tekisivät itselleni kaikkea hyvää. Esimerkiksi aamukahvi on koukuttavaa. Ja kahvista pitäisi luopua. Nyt olen kuitenkin keksinyt, ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla, vaan pienin askelin jos rakentaa pohjaa uusille tavoille, voivat ne jopa kestää pidempään.

Harrastin pienenä paljon urheilua. Pelasin jääkiekkoa 10 vuotta 7-vuotiaasta 17-vuotiaaksi. Nyt olen ollut kymmenen vuotta lähes urheilematta. Aina kun olen yrittänyt aloittaa jotain, olen loukannut itseni ja joutunut kuukausien sairaslomalle. Toisaalta viimeisinpien tutkimustulosten perusteella ymmärrän itseäni ja laiskuuttani hyvin. Kyllähän liikunnan pitäisi olla mukavaa ja sellaista mistä tykkää. Umpiväsyneenä on tuntunut ylivoimaiselta tehdä yhtään mitään ylimääräistä.

Sain b-vitamiinipistoksia alkuun kuukauden ajan kerran viikossa. Tämän olisi pitänyt täyttää taas b-vitamiinivarastoni niin, että raudankin pitäisi imeytyä. Olen siis myös tehostetulla rautakuurilla. Nyt olisi aihetta käydä verikokein testaamassa b-vitamiinin ja hemoglobiinin taso, jotta tietäisi, oliko tiiviistä b-vitamiinikuurista tehoa, vai joudutaanko ottamaan vielä uusi intensiivinen jakso varastojen täyttämiseksi. Rautaa kun on turha syödä, jos se ei imeydy b-vitamiinin takia! Tuon ensimmäisen kuukauden aikana tunsin aina pari päivää pistoksen jälkeen selvää energisyyttä ja pirteyttä. Nyt kun viimeisestä pistoksesta on kulunut melkein kuukausi, olen hyvinkin epävarma b-vitamiiniarvojen pysyvästä noususta. Verikokeisiin siis, mars.

Onneksi minulla on kiva isosisko, joka on myös varsin tutustunut puhtaisiin tuotteisiin ja luomuruokiin. Häneltäkin saan inspiraatiota sen seuraamiseen, mitä kurkustani alas työnnän. Kuten jo mainitsin, olen laiska ihminen. Vaivannäkö tiedon keräämiselle on hankalaa. Tahtoisinkin jollekin ravintoterapeutille tai ruokapiiriin, josta saisi vinkkejä maistuviin ja terveellisiin ruokiin.

Ensimmäisen askeleen silti olen jo ottanut. Ostin kaupasta vihreää teetä mustan sijaan. Yleensä teetä juodessani olen latonut siihen sokeria mausteeksi, mikä taas tuntuu vatsassa huonolta. Luonnollisesti. Tällä kertaa nautin vihreän teeni ilman makeutusaineita ja yllätyksekseni pidin mausta paljon! Jostain syystä illalla nautitussa vihreässä teessä piilee jokin ihmeellinen rauhoittava vaikutus, sillä nyt kahtena iltana olen juonut teetä ennen nukkumanamenoa ja nukahtanut nopeammin kuin aikoihin. Aamukahvista en vielä tänään uskaltanut luopua, mutta huomenna sen aion tehdä! Uskon, että kahvin jättämisen jälkeen vatsanikin huutaisi jo kiitosta. Onhan se jatkuvassa rasitustilassa, jos tällaisia myrkkyjä kurkusta alas kaadan.

Nyt takaisin opiskelujen pariin!