Moi!
Sikapitkästä aikaa. Tuli jotenkin tarve kirjoittaa. Melko siistiä, että tämä on vielä olemassa :) Aivan sika-ihana lauantaiaamu. Lauantaiaamuja odottaa nykyään melkein yhtä innokkaasti kuin...hmm jouluaattoa. Käväsin lentokentälle nakkaamassa erään henkilön ja harmittelin siinä hieman itsekseni, etten saanut itsekin pakata matkalaukkua ja lähtä etelän lämpöön. Noh, joku toinen kerta. Aurinko paistaa, loistava olo ja kaikki on aivan ihanasti. Ja aivan itsenäisesti! :)
Stressi on tauolla ainakin tämän päivän. Jes.
Hmm, oon tässä laitellut taas elämäntapoja uusiksi kun maaliskussa sain vatsatähystyksen kontrollin tulokset. Atrofinen gastriitti vatsalaukussa on edennyt jo vaikealle tasolle. No, käytännössä miten tuo näkyy niin olen jättänyt aamukahvin pois ja vaihtanut sen viherpirtelöön. Tätä kautta vihannesten, kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti on lisääntynyt kuin itsestään. Suurinpia herkkuja nykyään nämä, nam. Kyllä se pistää miettimään, kun paperille kirjoitetaan, että on erittäin hyvä mahdollisuus saada lottovoitto eli vatsasyöpä jossain vaiheessa elämäänsä. Asettuu kyllä asiat eri arvoihin nopeasti. Joka päivästä haluaa nauttia! Ja se on ihanaa.
Vähän jännittää se, pääsenkö ensi vuodeksi Luulajaan vaihtoon. Ois niin siistiä. Se kaupunki on aivan ihana ja haluaisin niiiin oppia ruotsin kielen. Into direction of dreams! Go, confidently, now! Tomorrow it might be too late!!
