Happily happy!

Kantsii ottaa rentoilun mallia Fannysta:)


Olin jo menossa nukkumaan, mutta sitten mieleni kierukoista syöksähti kielelleni muutama sananen, jotka tahdoin tulla kirjoittamaan muistiin. Läppärin tuominen sänkyyn on ehkä pahin virhe ikinä, mutta toisaalta mulla on tuossa vieressä kannullinen rauhoittavaa Yogi Bedtime teetä. Se on ihanaa ja toiminut mulle kyllä unen parantajanakin. Esimerkiksi eilen minusta tuntui, ettei nukuta vielä ollenkaan. Siemailin siinä sitten kuitenkin pari kupillista tuota teetä ja katselin elokuvaa. Yleensä alan elokuvan aikana pilkkimään, mutta nyt mulle tapahtui vaan totaaliputoaminen. En edes tajunnut koko tapahtumaa, ennen kuin säpsähdin hereille johonkin töllöstä kuuluvaan huutoon! Ei muuta kuin telkkari kiinni ja peitto korviin :) Aamulla heräilin taas super pirteänä ja hyvän tuulisena. Ja voin muuten sanoa, että olen yleensä aamulla melko kiukkuinen ainakin ensimmäiset kaksi tuntia. Nyt on ollut mukavaa kun hyvät tuulet puhaltavat jo silmän raotuksesta!

Jokunen päivä sitten hoksasin erään tärkeän asian. Fyysinen oloni on parantunut parin viime kuukauden aikana aivan järjettömästi. En voi olla osoittamatta mitään muuta kuin b-vitamiinipiikkejä ja imeytyvää rautaa. Talvella kävi jo totaalisesti tympäsemään, kun tuntui vähintäänkin viikoittain, monasti useamman kerran viikossa, että on jollakin tapaa sairas. Monesti oli vähän kuumetta ja muita ihme oireiluja, jotka kuitenkin menivät ohi tyyliin päivässä. Koskaan en voinut rehellisesti sanoa olevani sairas, mutta ei nyt täysin terve olokaan ollut. Sen sijaan mitään flunssaa tai muita perus virustauteja mulla ei ollut melkein kahteen vuoteen (paitsi tämän vuoden alussa sairastin vatsataudin).

En nyt ihan sanatarkasti muista, mitä lääkärini sanoi mulle kun anemian tutkimukset aloitettiin, mutta jokseenkin niin se meni, että jos elimistössä on jokin vaje, se alkaa itse suojelemaan itseään viruksia vastaan. Sitä ennen hän kysyi minulta, että olenko sairastellut viime aikoina paljon, ja kun hetken mietin ja totesin etten ollut ollut flunssassa puoleentoistavuoteen, vaikka aiemmin sairastelin jatkuvasti. On tavallaan hassua, että yhtäaikaa tunsin jatkuvaa huonovointisuutta ja jaksamattomuutta, mutten silti koskaan ollut kunnolla sairas. Ja luulin, että minulla on hyvä vastustuskyky! Oikeasti elimistöni vaan yritti suojella minua b-vitamiinin puutteessaan. Järjellä ajateltuna tuokin voisi selittää jatkuvaa väsymystä pientä sairastelua. Olikohan kehoni vain suuren fyysisen stressin alla?

B-vitamiinin laittaminen aloitettiin helmikuussa, ja muistaakseni kaksi viikkoa ensimmäisen piikin jälkeen sairastuin kamalaan flunssaan jota kestikin sitten joku neljä viikkoa! Sen jälkeen olen voinut paremmin. Ei ainakaan niin paljoa väsymystä eikä ainakaan ihme kuumeiluja tai muita kolotuksia. Vatsanpuruja saan edelleen, en ole päässyt täysin selville siitä, mikä niitä aiheuttaa.

**

On jännää kokea näin voimakkaita fyysisiä reaktioita. Tai no eivät ne välttämättä ole niinkään reaktioita, vaan huomioita. Mielessä on viime aikoina juossut paljon ihmeellisiä asioita. Focus on välillä jossain ihan muualla. Täytyy muistaa olla armollinen itselle, koska tavallaanhan minä opettelen taas tuntemaan uutta minääni! Melkein itkettää kun ajattelee, että on taas tuntenut sitä elämänpaloa mitä nuorempanakin ja tietää, että hoito auttaa. On aivan ihanaa, kun silmien edestä on väistynyt harmaa pilvimassa ja liian pitkäksi kasvaneen otsatukankin alla on vaan positiivisuutta. Sehän tällaisissa hommissa on huono, että tosi kärkkäästi tahtoisi tolkuttaa positivismia muillekkin ja muiden negatiivisuus alkaa ärsyttää. Mutta niinkuin pitää olla armollinen itselle, pitää olla armollinen myös muille. Kukin elää omassa kehossaan ja omien päätöksiensä mukaisesti :)

**

Oon viime päivinä taistellut ihan armotonta karkkihimoa vastaan. Äskön sitten söin aivan liian raskaan iltapalan, täysin korvikkeena karkille ja nyt harmittaa. Mutta ei kai siinä. Huomenna kauppaan hakemaan hedelmiä yms terveellistä purtavaa!

Mua myös arveluttaa, että pitäisiköhän mun vielä käydä lääkärin juttusilla ihokeliakian poissulkemiseksi. Ohutsuolestahan löytyi latentti keliakia. Ihokeliaa sairastavalla henkilöllä ei välttämättä ole ohutsuolessa mitään vikaa ja toisinpäin. Mulla on kuitenkin niskassa hiuspohjassa jos piiiitkään ollut kamala kutina. Enkä oo nyt edes pitkään aikaan tunkenut sinne mitään hiusväriäkään, ihan sen takia, että se paranisi. Mutta ei ota talttuakseen kutina eikä punoitus. Ihokeliakian yksi herkkupaikkoja on hiuspohja. En vaan tiedä, onko se mahdollista että verikokeesta keliakian vasta-aineet voisivat olla negatiiviset vaikka ihokeliakia jylläisikin. Se pitäisi ilmeisesti testata ihosta otettavalla koepalalla. Ihan sama.

**

Tästä tulee nyt maratooniteksti ja pomppii aiheesta toiseen.
Mutta musta olisi ihan äärimmäisen mielenkiintoista, jos joku tekisi tutkimuksen noista hiusvärien aineiden kokonaisvaikutuksesta. Muistan kuinka ihotautien erikoislääkäri sanoi mulle, että kosketusallergioiden syvempiä vaikutuksia ei ole tutkittu. Mietin vaan, voiko omalla fenyleenidiamiiniallergialla ja vatsalaukun limakalvon surkastumalla olla syy-seurausyhteys?

Huh, vaikutanpa sairaalta.
Mutta voin tosi hyvin! :)

Positiivisuutta!