Aikuisrokki.

Huomasin tänään, kuinka tärkeää on kuunnella välillä itseään, ja tehdä niinkuin se tahtoo. Tajusin, että ihan hyvistä oloista huolimatta olen ollut kauhean stressin alaisena. Kouluhommia on enemmän kuin tarpeeksi, ja vieläpä sellaisia joihin haluaa panostaa. Tenttejä, esseetä, tutkielmaa... Kaiken tämän suorittamisen pakon keskellä olen jopa onnistunut itseni valjastamaan suitsilla, jotka ovatkin pitäneet minut suorittamisen polulla ja vieläpä kohtalaisen kiivaassa vauhdissakin. Toki olen välillä hengähtänytkin ja keskittynyt vaikkapa salkkareihin, mutta liian vähän. Ja vaikka olisinkin teennäisesti ajatellut muuta, on mielessä pyörinyt "mutta kun pitäisi...". Opiskelijan elämää. Tänä aamuna heräsin valtavaan kiukunpuuskaan. No, tiedän, että kiukkupäivä johtuu suurimmaksi osaksi naisen hormonitoiminnasta, mutta kiukku mikä kiukku, siitä tahtoo päästä eroon. Yritin aluksi perinteisellä "siivoan niin että hihat heiluu" -tyylillä, muttei sekään tuottanut tulosta. Kaikki näytti vaan kokoajan sotkuiselta ja epäsiistiltä, vaatteet eivät sopineet päälle, iho tuntui inhottavalta ja niin edelleen. Jääkaappikin huusi tyhjyyttään.

Seuraavaksi suuntasin syntiseen lähiruokapaikkaan täyttämään kupuni, yleensä ruoka auttaa vähän kiukutukseen. Vähän auttoikin. Sn jälkeen suuntasin ruokakauppoihin, joisa oli tarkoitus hankkia ruokaa Fannylle, jonka liha-altaat ovat viime päivinä ammottaneet huolestuttavalla tavalla tyhjyyttään joistain lakoista johtuen. Onneksi aina jotain olen onnistunut löytämään, joka laatutietoiselle kiharaviikselleni maistuu. Tämän reissun jälkeen tulin taas kotiin, eikä kiukku ollut vieläkään hellittänyt ja iltapäivän luennot kutsuivat "tule oppimaan!". Sitten pysähdyin, mietin hetken, mitä minä tarvitsen.
Vastaus oli: hermolepoa!

Niinpä päätin luopua luennoista, hain postiluukusta kolahtaneen tuoreen Me Naiset -lehden ja oikaisin itseni suoraksi sängynpäälle. Näpyttelin M:lle viestin, etten menekkään kouluun koska olen hormoonikiukun puuskassa joten olenkin lähdössä hänen kanssa tyhjäämään meidän kirppispöydän! Siinä sitten aloin lukea lehteä ja kuinkas ollakkaan kissat, nuo maailman herkkäaistisimmat olennot olivat heti myötäelämässä autuuttani. Kakkis kapusi kupuni päälle kehräämään ja Fanny nuoleskeli poskeani kuin kuivatakseen sisäiset kyyneleeni! Ei tarvinut lukea edes yhtä kappaletta lehden novellista, kun uni tuli ja korjasi. Montaa tovia en silmäluomiani lepuuttanut, mutta tarpeeksi! Kun heräsin M:n soittoon, olin jo ihan eri nainen! Heitin stressin tältä päivältä.

Niinpä kävimme tyhjäämässä viikon olleen kirppispöydän ja päätimme samalla kaasunpainamalla viedä ne toiselle kirpputorille toiseksi viikoksi! Siinäpä istuimme laina-auton (ison auton) takapenkillä ja hinnoittelimme muutaman kassillisen tuotteita uudelleen ja niin on taas muuttokassa kasvamassa.

Siitä sitten keskustaan kahvilaan teelle ja leivokselle, sen jälkeen yhdessä treenikämpälle tsekkaamaan toisen bändini levynteon edistymistä. Illan lähinnä istuin ja kuuntelin kun laulaja äänitti lauluja, ja tulihan siinä bändikavereiden kanssa raatailtuakin. Ja kun klo 22:40 starttasimme treenikämpän pihasta pois, huokaisin helpotuksesta; olipa ihana välipäivä!! Tuntuu niin eriltä, kuin kaikki kanavat olisivat täyttyneet uusilla voimilla ja energialla! Ja voin vannoa, että kohta uni maistuu.

Sain tänään hoitolaisiakin, kun Jojo ja Noora, entiset kissani tulivat viikonlopuksi hoitoon. Varsin seesteisessä ilmapiirissä mennään neljän kissan kesken. Toivottavasti rauha pysyy maassa koko viikonlopun!

Ja hei, voiko simaa tehdä hiivattomana?
Kohta on vappu!