Mun mielessä pyörii sellainen asia, joka tulee oleen hankala pukea sanoiksi. Sitä ennen ajattelin mainita hieman yllättävistä hyvistä energioista, mistä tuntuu olevan nyt kovasti puhetta monissa eri blogeissa :)
M asuu eräässä kerrostalossa tässä aika lähellä, jota aiemmin nimitin lähinnä alkoholistien yms narkkien majataloksi. Pelottava paikka, sattuihan siellä tässä taannoin yksi murhakin. Hmm siitä voisin muuten mainita, että kun jossain aiemmassa blogimerkinnässä tuumailin, että mun intuitio taitaa olla aika vahva. Siitä on nyt varmaan reilu kuukausi, kun mulla oli äitin auto lainassa ja kruisailtiin M:n kanssa ympäri kyliä. Käytiin mm tsekkailemassa tulevan kämppämme huudeja ja sen jälkeen ajelin ihan mihin sattuu, omituisia reittejä tyyliin "käydäänkö tuolla Euromarketissa?" "Ajetaanko täältä, ihan huvikseen?" "Haetaanko leffa?". Myöhemmin illalla tsiikailtiin M:n luona, tuossa pelottavassa kerrostalossa leffaa kun yhtäkkiä käytävästä kuuluu järjetön jyske n. 10:n iskun ajan... Pari päivää myöhemmin selvisi, että ylemmän kerroksen asunnosta oli löydetty vainaja. Luultavasti jyske aiheutui siitä, että poliisit menivät silloin asuntoon. Tuumasinpa vaan, että mitäs johdatusta se oli, että tuli ajeltua pitkin kaupunkia täysin sattumanvaraisesti?!? jos oltais menty vaikka tuntia ennen M:n luo, oltais ihan hyvin voitu kuulla itse surmatyö ja joutua ties mihin välikäteen!!
No, olen tässä muutamana päivänä käynyt M:n luona. Melkein jokakerralla hississä on tullut joku naapuruston tyyppi yhtäaikaa, ja ihan yhtä monesti niistä on huokunut ihan mieletön määrä hyvää fiilistä! Kaikki ovat alkaneet jutella hyväntuulisesti ja miehet jopa availleet ovia! Tekeekö sen tämä kevät? Vai saako tollainen draama asuintalon asukkaat jotenkin yhteen... tiiä häntä.
Sitten itse varsinaiseen aiheeseen.
Monissa blogeissa on nyt puhuttu Egosta. Siitä "äänestä", joka meidän toimintaa pääasiassa ohjailee, ellemme osaa irrottautua egon vallasta. Heidin heittämän haasteen "eroa facebookista" jälkeen ryhdyin miettimään asioita, kuten niitä statuspäivityksiä ja näitä blogeja.
Olen itse ollut erittäin monessa sosiaalisessa mediassa; livejournal, myspace, irc-galleria, facebook, blogger... olikohan vielä jotain. Livejournaliin kirjoitin päiväkirjaa monen monituisen vuotta, ja on se edelleen tallessa. Päivityksiä sinne ei enää tule tehtyä. Livejournalin päivittäminen loppui muutama vuosi sitten ryhtyessäni jo päättyneeseen parisuhteeseen kun totesin, ettei elämässäni ole enää mitään jakamisen arvoista. No mainittakoon, että tuo parisuhde ei tehnyt minulle hyvää ja rakentui jälkikäteen katseltuna varsin epäaitojen asioiden pohjalle. Enemmän tahdon pohjalle. Myspacessa mulla oli oma sivusto, jonka poistin ehkä vuosi sitten, yhtäaikaa irc-gallerian profiilin kanssa. Oon kova feisbuukkaaja ja olen päivittänyt ahkerasti statuksiani, useita kertoja päivässä jopa. Nyt kun olen aloittanut tämän blogin, on statuspäivitykset vähentyneet huomattavasti. Tavallaan aina jokin uusi sosiaalinen media on korvannut aiemman... Vähän aikaa sitten kokeilin facebookissa sellaista, että laitoin statukseni näkyväksi vain muutamalle läheisimmälle feissitutulleni, joista kaikki ovat aktiivisesti läsnä elävässä elämässäkin. Muttei statuksien päivittäminen tuntunutkaan enää niin kivalta, kun tiesi, että ne näkee vaan sellaiset, jotka muutenkin tietävät minusta kaiken. Huhhuh... alkaa tuntua vähän kierolta.
Mietiskelin päivällä bussimatkoilla, että mikä ihme siinä on, että tahtoo jakaa asioitaan ihmisille? Facebookiin laitetaan kuvia, fiiliksiä yms sälää ja täällä blogissa kerrotaan omasta elämästä muille kokonaisin lausein. Jos tätä nyt miettii Egon kannalta, eikö tämä ole varsinaista egon pönkittämistä?! Aloitin itse blogin, jotta se toimisi itselleni kannustimena tämän uuden ja puhtaamman elämän aloittamisessa ja toteuttamisessa, nyt koen valtavaa tarvetta kirjoittaa tänne kaikesta mahdollisesta asiaan edes vähän liittyvästä systeemistä. Ja mikä ihmeen vietti se ajaa tirkistelemään muiden blogeja? Ihmisten, joita en ole koskaan tavannut enkä tunne?!
Itse koen sen niin, että muiden ihmisten tarinoita seuraamalla voin työstää omaa ajatustani asioista. Löytää erilaisia tapoja toteuttaa asioita ja valita niistä itselleni sopivimmat tai olla valitsematta. Toisaalta voin löytää vertaistukea ja samoin ajattelevia ihmisiä, jotka antavat buustia sille ajatukselle, etten ole yksin enkä epänormaali. Toisaalta ajattelin blogiani aloittaessa, että jos joku samanlaisia "sairauksia" kärsivä löytää tämän, voi hän saada yllättävää tsemppiä ja vertaistukea. Kun itse kuulin omat uutiseni, olin viikon täysin masentunut ja selasin vaan nettiä ja yritin etsiä apua, kokemuksia, tukea, neuvoja, mitä vaan... mutten löytänyt kuin yhden keskustelupalstan, jossa muutamilla viesteillä pohdittiin vastaavanlaisia vaivoja. Koen siis halua auttaa, näyttää mallia ja vaikuttaa?! hmm mielenkiintoista... Tämä ajatus tästä Egosta blogeissa yms sosiaalisissa medioissa on jokseenkin keskeneräistä, mutta piti päästä purkamaan mieltä. Nämä kaikki mielen puhdistamiseen liittyvät asiat ovat olleet voimakkaasti ajatuksissa läsnä viime päivinä, joten kaikenlaisia uusia mietteitä on herännyt.
Herättelin muuten jonkinsortin meditointiaistejani tässä eilen ja tänään. Pitää paneutua asiaan enemmän, kunhan pääsee eteenpäin Heidin Uusi Päivä -kirjassa :)
Lopuksi tahdon sanoa kaikille, lainaten taas Phantom Wagonin sanomaa: You are perfect as you are and nothing can ever take it from you!
Kauniita unia ja mukavaa perjantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti