Hei vaan kaikille.
Tämän blogin tarkoituksena on toimia itselleni eräänlaisena päiväkirjana ja muistiona siitä, minkälaisia tuntemuksia ja olojen vaihtelua olen kokenut projektini aikana. Uskon, että tämä tulee olemaan minulle myös eräänlainen motivaatiotekijä urakassani.
Mistä tässä sitten on kyse?
Viimeisen puolen vuoden aikana olen käynyt läpi runsaasti verikokeita sekä mahalaukun ja paksusuolen tähystyksen. YTHS:n lääkärini lähetti minut viimein loppusyksystä erikoislääkärin vastaanotolle jatkuvan anemian takia. Anemia oli aiheuttanut minulle mm jatkuvaa väsymystä ja heviä huimausta. Anemiasta olen kärsinyt jo vuosia, ja aina joku lääkäri on väläytellyt jatkotutkimuksien mahdollisuutta, mutta lääkärin vaihtuessa palattiin taas alkuun ja seurantavaiheeseen. Olen myös ollut muutaman vuoden patalaiska. Elämänvirta on ollut täysin kateissa ja joskus on tuntunut, että väsymys vie voiton kaikesta eikä voi muuta kuin itkeä. Silloin on aina tiennyt, että hemoglobiini on romahtanut, ja niinhän se sitten verikokeesta nähtiinkin. Olen kuitenkin pohjimmiltani elämään myönteisesti suhtautuva ihminen ja elämässäni on paljon virikkeitä, joista saan mielihyvää ja nautintoa, joten en ole itseäni pitänyt ollenkaan masentuneena. Siksi jatkuva väsymys on tuntunut äärimmäisen raskaalta; haluja olisi tehdä vaikka mitä, mutta kun ei vaan jaksa; nukuttaa.
No, tämän vuoden tammikuussa pääsin sitten kaupunginsairaalan sisätautien erikoislääkärille ja sainkin ajan suoraan mahalaukun tähystykseen. Lääkärin mukaan sieltä etsittäisiin mahdollisia verenvuotoon viittaavia tekijöitä, jotka selittäisivät raudanpuuteanemian syntyä. Ennen tutkimusta olin tietenkin paniikissa, mutta ihan hyvin se sitten meni. Ihan liikaa siitä pelotellaan. Mahalaukusta ja ohutsuolesta otettin yhteensä 7 koepalaa, silmämääräisesti kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa ja lääkäri totesi, ettie mitään anemiaa aiheuttavaa näy. Siispä lähete uusiin verikokeisiin ja paksusuolen tähystykseen, missä etsittäisiin samoja syitä. Kolme viikkoa meni tutkimusten välillä ja siinä vaiheessa epätietoisuus ja jatkuvat tutkimukset alkoivat rassaamaan henkisesti.
Tutkimuspäivänä, ennen tähystyksen alkua lääkärillä oli kuitenkin minulle merkittäviä uutisia. Mahalaukun tähystyksen koepalojen tulokset olivat tulleet, ja eihän siellä sitten kaikki ihan kunnossa ollutkaan. Ensinnäkin, ohutsuolesta oli löytyny viitteitä latenttiin keliakiaan. Se tarkoittaa sitä, että keliakia voi olla puhkeamassa. Tämän takia minulle tehtiin verikokeella kudostyypin määritys ja otettiin keliakian vasta-aineet. Vasta-aineet olivat negatiiviset ja kudostyypin mukaan keliakia on minulla mahdollinen. Ei äärimmäisen todennäköinen, mutta ei poissuljettukaan. Tämän vuoksi mahalaukku tähystetään kahden vuoden kuluttua uudestaan. Toinen löytö mahalaukun koepaloista olikin sitten vähän vakavampaa luokkaa. Tosin lääkäri lohdutteli reippaasti, ettei mitään kuoleman vakavaa ole tiedossa. Itselle tosin uutiset aiheuttivat maailman järkkymisen ja viikon mittaisen alakuloisuusjakson. Koepaloista oli selvinnyt, että mahalaukussani vallitsee keskivaikea atrofinen gastriitti, eli mahalaukun limakalvon surkastuma. Tämän vuoksi b-vitamiini ei vatsani kautta imeydy. B-vitamiinin imeytymishäiriön takia myöskään rauta ei imeydy. Hoitona elinikäiset b-vitamiinipistokset kolmen kuukauden välein. Uutisten jälkeen tunteet olivat sekavat. Toisaalta helpotuin siitä, että anemialle löytyi syy ja saan mahdollisuuden hoitoon. Toisaalta lamaannuin täysin siitä tiedosta, että limakalvon surkastuman takia minulla on kohonnut riski sairastua vatsahaavaan ja mahasyöpään, joiden vuoksi mahalaukku täytyy tähystää viiden vuoden välein tilanteen kehittymisen seuraamiseksi. Toisaalta joudun käymään pistoksilla kolmen kuukauden välein. Tämä tarkoittaa siis sitä, että elämäni kulkee tästä lähtien kolmen kuukauden jaksoissa. Toivottavasti esim vuoden kuluttua olen jo tottunut ajatukseen, eikä sitä ajattele enää joka viikko "koska minun pitikään käydä pistoksella".
Paksusuolentähystyksestä ei löytynyt lisää anemiaa selittäviä tekijöitä, tosin sieltä poistettiin pieni polyyppi, joka ilmeni huonolaatuiseksi ja sikis myös paksusuoli täytyy tähystää viiden vuoden kuluttua uudelleen. Blaah.
Noh, mahalaukun uutisista on nyt kulunut tasan kaksi kuukautta. Gluteenittomalle dieetille minun ei vielä tarvitse alkaa. Lääkärin mukaan ohutsuolessa vallinnut latentti keliakia voi parantua, tai puhjeta keliakiaksi. Aika näyttää. Sen sijaan olen yrittänyt etsiä vertaistukea, ravintotietoa yms liittyen mahalaukun limakalvon surkastumaan. Ilmeisesti se on ikäryhmälläni (27 v.) harvinaista. Kyseessä on vanhusten vaiva. Limakalvon surkastuman takia vatsalaukun puolustusmekanismit ovat heikkoja. Pikkuhiljaa vatsassani ollaan matkalla kohti täysin hapotonta tilaa. Tälläkään hetkellä vatsahappoja ei erity niin paljon kuin pitäisi, ja tästä syystä jotkin ruoka-aineet aiheuttavat ikäviä vatsavaivoja. Kun vielä tietäisi, mitkä. Sen olen tajunnut, että esim kahvi ja alkoholi ei ole hyväksi. Alkoholin haitat olen huomannut jo aikoja sitten, nyt jälkikäteen ymmärrän, miksi usein tulee huono olo jo parista siideristä. Eikä edes seuraavana aamuna, vaan heti siiderin aikana.
Näiden vaivojen takia olen aloittamassa uutta periodia elämässäni, johon kuuluu terveellinen ja puhtaampi , vatsalleni sopiva ruokavalio ja sopivasti mukavaa liikuntaa mielen virkistämiseksi. Yleensä olen huono kaikissa muutoksissa, jotka oikeastaan tekisivät itselleni kaikkea hyvää. Esimerkiksi aamukahvi on koukuttavaa. Ja kahvista pitäisi luopua. Nyt olen kuitenkin keksinyt, ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla, vaan pienin askelin jos rakentaa pohjaa uusille tavoille, voivat ne jopa kestää pidempään.
Harrastin pienenä paljon urheilua. Pelasin jääkiekkoa 10 vuotta 7-vuotiaasta 17-vuotiaaksi. Nyt olen ollut kymmenen vuotta lähes urheilematta. Aina kun olen yrittänyt aloittaa jotain, olen loukannut itseni ja joutunut kuukausien sairaslomalle. Toisaalta viimeisinpien tutkimustulosten perusteella ymmärrän itseäni ja laiskuuttani hyvin. Kyllähän liikunnan pitäisi olla mukavaa ja sellaista mistä tykkää. Umpiväsyneenä on tuntunut ylivoimaiselta tehdä yhtään mitään ylimääräistä.
Sain b-vitamiinipistoksia alkuun kuukauden ajan kerran viikossa. Tämän olisi pitänyt täyttää taas b-vitamiinivarastoni niin, että raudankin pitäisi imeytyä. Olen siis myös tehostetulla rautakuurilla. Nyt olisi aihetta käydä verikokein testaamassa b-vitamiinin ja hemoglobiinin taso, jotta tietäisi, oliko tiiviistä b-vitamiinikuurista tehoa, vai joudutaanko ottamaan vielä uusi intensiivinen jakso varastojen täyttämiseksi. Rautaa kun on turha syödä, jos se ei imeydy b-vitamiinin takia! Tuon ensimmäisen kuukauden aikana tunsin aina pari päivää pistoksen jälkeen selvää energisyyttä ja pirteyttä. Nyt kun viimeisestä pistoksesta on kulunut melkein kuukausi, olen hyvinkin epävarma b-vitamiiniarvojen pysyvästä noususta. Verikokeisiin siis, mars.
Onneksi minulla on kiva isosisko, joka on myös varsin tutustunut puhtaisiin tuotteisiin ja luomuruokiin. Häneltäkin saan inspiraatiota sen seuraamiseen, mitä kurkustani alas työnnän. Kuten jo mainitsin, olen laiska ihminen. Vaivannäkö tiedon keräämiselle on hankalaa. Tahtoisinkin jollekin ravintoterapeutille tai ruokapiiriin, josta saisi vinkkejä maistuviin ja terveellisiin ruokiin.
Ensimmäisen askeleen silti olen jo ottanut. Ostin kaupasta vihreää teetä mustan sijaan. Yleensä teetä juodessani olen latonut siihen sokeria mausteeksi, mikä taas tuntuu vatsassa huonolta. Luonnollisesti. Tällä kertaa nautin vihreän teeni ilman makeutusaineita ja yllätyksekseni pidin mausta paljon! Jostain syystä illalla nautitussa vihreässä teessä piilee jokin ihmeellinen rauhoittava vaikutus, sillä nyt kahtena iltana olen juonut teetä ennen nukkumanamenoa ja nukahtanut nopeammin kuin aikoihin. Aamukahvista en vielä tänään uskaltanut luopua, mutta huomenna sen aion tehdä! Uskon, että kahvin jättämisen jälkeen vatsanikin huutaisi jo kiitosta. Onhan se jatkuvassa rasitustilassa, jos tällaisia myrkkyjä kurkusta alas kaadan.
Nyt takaisin opiskelujen pariin!
Tämän blogin tarkoituksena on toimia itselleni eräänlaisena päiväkirjana ja muistiona siitä, minkälaisia tuntemuksia ja olojen vaihtelua olen kokenut projektini aikana. Uskon, että tämä tulee olemaan minulle myös eräänlainen motivaatiotekijä urakassani.
Mistä tässä sitten on kyse?
Viimeisen puolen vuoden aikana olen käynyt läpi runsaasti verikokeita sekä mahalaukun ja paksusuolen tähystyksen. YTHS:n lääkärini lähetti minut viimein loppusyksystä erikoislääkärin vastaanotolle jatkuvan anemian takia. Anemia oli aiheuttanut minulle mm jatkuvaa väsymystä ja heviä huimausta. Anemiasta olen kärsinyt jo vuosia, ja aina joku lääkäri on väläytellyt jatkotutkimuksien mahdollisuutta, mutta lääkärin vaihtuessa palattiin taas alkuun ja seurantavaiheeseen. Olen myös ollut muutaman vuoden patalaiska. Elämänvirta on ollut täysin kateissa ja joskus on tuntunut, että väsymys vie voiton kaikesta eikä voi muuta kuin itkeä. Silloin on aina tiennyt, että hemoglobiini on romahtanut, ja niinhän se sitten verikokeesta nähtiinkin. Olen kuitenkin pohjimmiltani elämään myönteisesti suhtautuva ihminen ja elämässäni on paljon virikkeitä, joista saan mielihyvää ja nautintoa, joten en ole itseäni pitänyt ollenkaan masentuneena. Siksi jatkuva väsymys on tuntunut äärimmäisen raskaalta; haluja olisi tehdä vaikka mitä, mutta kun ei vaan jaksa; nukuttaa.
No, tämän vuoden tammikuussa pääsin sitten kaupunginsairaalan sisätautien erikoislääkärille ja sainkin ajan suoraan mahalaukun tähystykseen. Lääkärin mukaan sieltä etsittäisiin mahdollisia verenvuotoon viittaavia tekijöitä, jotka selittäisivät raudanpuuteanemian syntyä. Ennen tutkimusta olin tietenkin paniikissa, mutta ihan hyvin se sitten meni. Ihan liikaa siitä pelotellaan. Mahalaukusta ja ohutsuolesta otettin yhteensä 7 koepalaa, silmämääräisesti kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa ja lääkäri totesi, ettie mitään anemiaa aiheuttavaa näy. Siispä lähete uusiin verikokeisiin ja paksusuolen tähystykseen, missä etsittäisiin samoja syitä. Kolme viikkoa meni tutkimusten välillä ja siinä vaiheessa epätietoisuus ja jatkuvat tutkimukset alkoivat rassaamaan henkisesti.
Tutkimuspäivänä, ennen tähystyksen alkua lääkärillä oli kuitenkin minulle merkittäviä uutisia. Mahalaukun tähystyksen koepalojen tulokset olivat tulleet, ja eihän siellä sitten kaikki ihan kunnossa ollutkaan. Ensinnäkin, ohutsuolesta oli löytyny viitteitä latenttiin keliakiaan. Se tarkoittaa sitä, että keliakia voi olla puhkeamassa. Tämän takia minulle tehtiin verikokeella kudostyypin määritys ja otettiin keliakian vasta-aineet. Vasta-aineet olivat negatiiviset ja kudostyypin mukaan keliakia on minulla mahdollinen. Ei äärimmäisen todennäköinen, mutta ei poissuljettukaan. Tämän vuoksi mahalaukku tähystetään kahden vuoden kuluttua uudestaan. Toinen löytö mahalaukun koepaloista olikin sitten vähän vakavampaa luokkaa. Tosin lääkäri lohdutteli reippaasti, ettei mitään kuoleman vakavaa ole tiedossa. Itselle tosin uutiset aiheuttivat maailman järkkymisen ja viikon mittaisen alakuloisuusjakson. Koepaloista oli selvinnyt, että mahalaukussani vallitsee keskivaikea atrofinen gastriitti, eli mahalaukun limakalvon surkastuma. Tämän vuoksi b-vitamiini ei vatsani kautta imeydy. B-vitamiinin imeytymishäiriön takia myöskään rauta ei imeydy. Hoitona elinikäiset b-vitamiinipistokset kolmen kuukauden välein. Uutisten jälkeen tunteet olivat sekavat. Toisaalta helpotuin siitä, että anemialle löytyi syy ja saan mahdollisuuden hoitoon. Toisaalta lamaannuin täysin siitä tiedosta, että limakalvon surkastuman takia minulla on kohonnut riski sairastua vatsahaavaan ja mahasyöpään, joiden vuoksi mahalaukku täytyy tähystää viiden vuoden välein tilanteen kehittymisen seuraamiseksi. Toisaalta joudun käymään pistoksilla kolmen kuukauden välein. Tämä tarkoittaa siis sitä, että elämäni kulkee tästä lähtien kolmen kuukauden jaksoissa. Toivottavasti esim vuoden kuluttua olen jo tottunut ajatukseen, eikä sitä ajattele enää joka viikko "koska minun pitikään käydä pistoksella".
Paksusuolentähystyksestä ei löytynyt lisää anemiaa selittäviä tekijöitä, tosin sieltä poistettiin pieni polyyppi, joka ilmeni huonolaatuiseksi ja sikis myös paksusuoli täytyy tähystää viiden vuoden kuluttua uudelleen. Blaah.
Noh, mahalaukun uutisista on nyt kulunut tasan kaksi kuukautta. Gluteenittomalle dieetille minun ei vielä tarvitse alkaa. Lääkärin mukaan ohutsuolessa vallinnut latentti keliakia voi parantua, tai puhjeta keliakiaksi. Aika näyttää. Sen sijaan olen yrittänyt etsiä vertaistukea, ravintotietoa yms liittyen mahalaukun limakalvon surkastumaan. Ilmeisesti se on ikäryhmälläni (27 v.) harvinaista. Kyseessä on vanhusten vaiva. Limakalvon surkastuman takia vatsalaukun puolustusmekanismit ovat heikkoja. Pikkuhiljaa vatsassani ollaan matkalla kohti täysin hapotonta tilaa. Tälläkään hetkellä vatsahappoja ei erity niin paljon kuin pitäisi, ja tästä syystä jotkin ruoka-aineet aiheuttavat ikäviä vatsavaivoja. Kun vielä tietäisi, mitkä. Sen olen tajunnut, että esim kahvi ja alkoholi ei ole hyväksi. Alkoholin haitat olen huomannut jo aikoja sitten, nyt jälkikäteen ymmärrän, miksi usein tulee huono olo jo parista siideristä. Eikä edes seuraavana aamuna, vaan heti siiderin aikana.
Näiden vaivojen takia olen aloittamassa uutta periodia elämässäni, johon kuuluu terveellinen ja puhtaampi , vatsalleni sopiva ruokavalio ja sopivasti mukavaa liikuntaa mielen virkistämiseksi. Yleensä olen huono kaikissa muutoksissa, jotka oikeastaan tekisivät itselleni kaikkea hyvää. Esimerkiksi aamukahvi on koukuttavaa. Ja kahvista pitäisi luopua. Nyt olen kuitenkin keksinyt, ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla, vaan pienin askelin jos rakentaa pohjaa uusille tavoille, voivat ne jopa kestää pidempään.
Harrastin pienenä paljon urheilua. Pelasin jääkiekkoa 10 vuotta 7-vuotiaasta 17-vuotiaaksi. Nyt olen ollut kymmenen vuotta lähes urheilematta. Aina kun olen yrittänyt aloittaa jotain, olen loukannut itseni ja joutunut kuukausien sairaslomalle. Toisaalta viimeisinpien tutkimustulosten perusteella ymmärrän itseäni ja laiskuuttani hyvin. Kyllähän liikunnan pitäisi olla mukavaa ja sellaista mistä tykkää. Umpiväsyneenä on tuntunut ylivoimaiselta tehdä yhtään mitään ylimääräistä.
Sain b-vitamiinipistoksia alkuun kuukauden ajan kerran viikossa. Tämän olisi pitänyt täyttää taas b-vitamiinivarastoni niin, että raudankin pitäisi imeytyä. Olen siis myös tehostetulla rautakuurilla. Nyt olisi aihetta käydä verikokein testaamassa b-vitamiinin ja hemoglobiinin taso, jotta tietäisi, oliko tiiviistä b-vitamiinikuurista tehoa, vai joudutaanko ottamaan vielä uusi intensiivinen jakso varastojen täyttämiseksi. Rautaa kun on turha syödä, jos se ei imeydy b-vitamiinin takia! Tuon ensimmäisen kuukauden aikana tunsin aina pari päivää pistoksen jälkeen selvää energisyyttä ja pirteyttä. Nyt kun viimeisestä pistoksesta on kulunut melkein kuukausi, olen hyvinkin epävarma b-vitamiiniarvojen pysyvästä noususta. Verikokeisiin siis, mars.
Onneksi minulla on kiva isosisko, joka on myös varsin tutustunut puhtaisiin tuotteisiin ja luomuruokiin. Häneltäkin saan inspiraatiota sen seuraamiseen, mitä kurkustani alas työnnän. Kuten jo mainitsin, olen laiska ihminen. Vaivannäkö tiedon keräämiselle on hankalaa. Tahtoisinkin jollekin ravintoterapeutille tai ruokapiiriin, josta saisi vinkkejä maistuviin ja terveellisiin ruokiin.
Ensimmäisen askeleen silti olen jo ottanut. Ostin kaupasta vihreää teetä mustan sijaan. Yleensä teetä juodessani olen latonut siihen sokeria mausteeksi, mikä taas tuntuu vatsassa huonolta. Luonnollisesti. Tällä kertaa nautin vihreän teeni ilman makeutusaineita ja yllätyksekseni pidin mausta paljon! Jostain syystä illalla nautitussa vihreässä teessä piilee jokin ihmeellinen rauhoittava vaikutus, sillä nyt kahtena iltana olen juonut teetä ennen nukkumanamenoa ja nukahtanut nopeammin kuin aikoihin. Aamukahvista en vielä tänään uskaltanut luopua, mutta huomenna sen aion tehdä! Uskon, että kahvin jättämisen jälkeen vatsanikin huutaisi jo kiitosta. Onhan se jatkuvassa rasitustilassa, jos tällaisia myrkkyjä kurkusta alas kaadan.
Nyt takaisin opiskelujen pariin!
Kahvin jättäminen on vapauttavaa, usko pois! Pari päivää särkee päätä mutta sitten sitä ei enää edes muista. Mää en tykkää vihreestä teestä, se on jotenki pistävää. Sen sijaan yogi-teet on aivan ihania, luomuhunajalla makeutettuna. Detox pistää nesteet liikkeelle ja classic lämmittää kivasti. Luulisin että siitä gallerian luontaistuotteesta noita saa... Tää blogi on hyvä juttu, saat varmasti tätä kautta hyviä vinkkejä ja linkkejä! :)
VastaaPoistamää ostin kaupasta vaan tällaista vihreaa earl grey teetä. eka mää tein sitä suoraan kuppiin, enkä tykännyt niin paljon, mutta ku annoin hautua pitkään kannussa, tuli tosi hyvää eikä tästä tuu semmonen ällö olo niinku joskus mustasta teestä. Luin tosin, että jos ihan oikeasti tahtoo hyvälaatuista vihreää teetä, niin pitäis kait olla jotain tosi tuoreita kuivattuja teenlehtiä. Ilmeisesti noi pussiteet ei oo niin hyvälaatuisia kuitenkaan. Mutta alku ainakin :) Ja vatsaanki tulee rauhallinen olo välittömästi, mikä on aika ihanaa!
VastaaPoistaJoo Tuirassa on semmonen terveellisyyskauppa, ja huomasin yhtenä päivänä et siinä tais olla sen hiusvärin merkki ikkunassa. siis sen kasvivärin :) Pittää lähtä ens viikolla tutkimaan mitä kaikkea noista löytyy!