Läsnä ja hetkessä.

Kesä on tähän mennessä ollut huikea. Ei ole huonot säät paljoa hidastaneet. Pääfokus on ollut töissä ja festareissa, mutta siihen sivuun olen mahduttanut upeita päiviä ja hetkiä. On oikeasti parasta maailmassa, kun pystyy keskittymään tässä ja nyt, nauttimaan olostaan keskellä tätä päivää, tätä hetkeä ja tätä elämää. Kaikki vaan menee niinkuin pitääkin, kun antaa vaan mennä.

Tapahtunut tähän mennessä:
Provinssissa seurasin intuitiota ja kävelin randomilla jonkun hepun kämpille. Hepusta nappasin facekaverin ja myöhemmin kävi ilmi, että hänkin lähtee elokuussa Ruotsiin vaihtoon. Eri kaupunkiin kylläkin, mutta silti...aikamoinen sattuma! Heppuli vaikuttaa vielä mukavalta, ehkä päästään yhdessä tutkimaan Ruotsia ensi talvena :)

Juhannuksena hankin hartiarusketuksen aivan Suomen kesäpäivässä. Omaa aikaa ja fiilistelyä, hetkiä kavereiden kanssa ja hyvää ruokaa.

Kesä-heinäkuun vaihteessa meillä oli oma keikka. Soittaminen on parasta! No, ainakin muutaman muun asian ohella :) Keikan jälkeen tuntematon mies tuli puhumaan mulle. Hän oli ilmeisen vaikuttunut yhtyeestämme, mutta erityisesti minusta kitaristina. Hän tituleerasi minua meidän bändin Keith Richardsiksi. Tovin hänen kanssaan juttelin musiikista ja elämästä. Tuon tovin aikana mies repesi myös kyyneleihin. Olen mä ennenkin itkettänyt miehiä, mutta en mä sitä vielä ole soittamalla onnistunut tekemään. Huikea fiilis, sinä päivänä oikeasti kosketin jonkun elämää varsin voimakkaasti. Keskustelun päätteeksi annoin miehelle meidän settilistan ja mies lähti huojentuneena samoilta jalansijoilta kotiinsa ja aikoi laittaa settilistan oman studionsa seinälle ja muistaa tämän päivän ikuisesti. Huikeeta. Seuraavana päivänä työskentelin 16 tuntia John Fogertyn konsertin hyväksi, ja olin edelleen onnellinen.

Heinäkuun alussa aloitin uuden harrastuksen CrossFitin. Treenit aiheuttavat sekalaisia tunteita. Ennen jokaista treeniä jännittää ja pelottaa: kestääkö kunto, tuleeko oksennus, selviänkö... Treenissä välillä vituttaa ja tekee mieli luovuttaa. Mutta treenin jälkeen ei malttaisi lähteä kotiin ja haluaisi, että uudet treenit olis jo seuraavana päivänä. Tunne kropassa on mieletön. Suorastaan tuntee, miten se vahvistuu ja sitkistyy joka treenissä.

Tänään olen järjestellyt paikkoja ja alkanut valmistautumaan Ruotsin muuttoon. Päättyvällä viikolla kävin Luulajassa katsastamassa ensi talven asuntonu ja tutustumassa Yliopiston alueeseen. Huh! Ihan ku ois menossa taas ekalle luokalle!!

Elämä on ihmeellistä.